Etelärantakatu

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Etelärantakatu kulkee Kokemäenjoen jokirantaa pitkin itä-länsi-suuntaisena Keski-Porin kirkolta yhtyen Hallituskatuun ennen Kirjuriluodon siltaa. Näkymä tälle puiden reunustamalle kadulle kauniine uusrenesanssityylisine rakennuksineen on historiallisesti arvokas maisemakokonaisuus.

Vanhojen asuinkortteleiden lisäksi kadun länsipäässä sijaitsevat Taidemuseo vanhassa tulli- ja pakkahuoneessa sekä Suomalainen Klubi / Svenska Klubben.

Heinäkuisten Pori Jazz festivaalien aikaan katu muuttuu "jazzkaduksi" myyntikojuineen ja esiintymislavoineen.

Etelärantakatu (ruots. Södra Strand gatan) sai tämän nimen Porin palon 1852 jälkeen 17.11.1852 vahvistetussa kaupungin asemakartassa. Silloin vanhat kaupungin "neljännekset" muuttuivat kaupunginosiksi sekä katujen ja torien nimityksiä muutettiin. Aiemmin kadun nimi oli "Rantakatu" (ruots. Strand gatan) jo vuonna 1799 Isaac Tillbergin tekemässä kaupungin kartassa.

[muokkaa]

Etelärantakadun historiaa

Kirkolta vanhassa pakkahuoneessa olevalle Taidemuseolle mentäessä vasemmalla sijaitsevat seuraavat tontit ja rakennukset:

Kortteli 5/tontti 7 (nykyinen Etelärantakatu 2/Yrjönkatu 1 eli Etelärantakadun ja Yrjönkadun kulmatontti): Nk. Mellinin tontin kulmatalo, uusrenesanssityylinen asuin- ja liikerakennus, valmistui jo vuonna 1837 ollen siis yksi vanhimmista "Kivikeskustan" tähän päivään säilyneistä taloista. Porin palossa 1852 se vahingoittui, mutta korjattiin asuttavaksi heti seuraavana vuonna 1853. Kulmataloon tehtiin vuonna 1892 tukholmalaisen J.E. Stenbergin suunnittelemana muutoksia huonejärjestykseen ja sisäänkäynteihin. Pihan puolelle tehtiin pyöreä porraskäytävä ja talon kulmaan kadun puolelta sisäänkäynti alakerran liikehuoneistoihin, joissa sijaitsi kauppahuoneistoja ja Kansallis-Osake-Pankin toimitilat. Yläkerrassa olivat asuinhuoneet. Vuonna 1915 kulmataloon pihan puolelle lisättiin kaksi porraskäytävää sekä niiden väliin palvelijanhuone ja keittiö. Entisen porraskäytävän tilalle rakennettiin kylpyhuone, tarjoiluhuone ja komeroita. Länsipäädyssä olleet pankin tilat muutettiin yksityisasunnon ruokasaliksi ja olohuoneeksi. Arkkitehtitoimisto Fagerholm & Nordman oli laatinut piirustukset. Nykyisen Etelärantakadun suuntaisena on kulmarakennuksen jatkona viereisen tontin 6 rajalle asti toinen rakennus, nk. Lindroosin talo (saanut nimensä Lauri Lindroosin mukaan). Talossa toimi vuosina 1891-1927 Kauppakomppania-siirtomaatavaraliike ja vuonna 1928 alimpaan kerrokseen Lindroos teki autokorjaamon. Kahdessa ylimmässä kerroksessa on sijainnut maamme ensimmäinen parkkihalli, johon autot nostettiin hissillä. Rakennus muutettiin uudelleen asuintaloksi 1937, jolloin se sai nykyisen uusklassisen ulkoasunsa.

Nykyisen Yrjönkadun puolella on kahdesta erillisestä osasta koostuva vinkkeli asuinrakennus. Herra Erik Mellinin omistaessa tontin vuonna 1916 kaksikerroksisen asuintalon sisätiloihin tehtiin Torkel Nordmanin piirustusten mukaisesti muutoksia ja myös uudet kuistirakennelmat. Tontin sisäosissa on vielä kolme talousrakennusta. Niistä vanhin on viereisen tontin 8 rajalla oleva pitkä kaksikerroksinen tiilirakennus, jonka vinkkeli lisäosa suunniteltiin vuonna 1892. Viisi vuotta myöhemmin tätä vastapäätä tonttien 6 ja 7 rajalle suunniteltiin iso 30 metriä pitkä kaksikerroksinen tiilirakennus.

Kun kulmatalo vuonna 1853 perusteellisesti korjattiin, siirtyi talo kauppias C. Timgrenin omistukseen. Sitten vuodesta 1870 talon omisti hänen tyttärensä Josefina Timgren ja seuraavaksi Erik Mellin vuodesta 1891. Vuonna 1919 kulmatalon omisti ensin Armas Leisiö ja Yrjö Kauppila sekä sitten edelleen Lauri Lindroos.

Kortteli 5/tontti 6 (nykyinen Etelärantakatu 4/Antinkatu 2 eli Etelärantakadun ja Antinkadun kulmatontti): Nk. Rosenlewin tontilla, jonka omisti kauppaneuvos Fredrik Wilhelm Rosenlew, sijaitsee vuonna 1854 valmistunut kaksikerroksinen asuinrakennus. Edellisen lisäksi vuonna 1855 tontilla sijaitsi Andrén kadun (nykyinen Antinkatu) suuntainen tallirakennus sekä rannanpuolella makasiini, jonka jatkona viereisen tontin 7 suuntainen asuin- ja ulkohuonerakennus. Talo ja talli oli katettu asfalttitervalla käsitellyllä kattohuovalla, jota oli tuotu Englannista 1850-luvulla ja lähetetty kokeeksi Porin palon 1852 jälkeen tännekin.

Vuonna 1891 Rosenlewin talolle annettiin lupa nostaa vettä maanalaisella putkella Kokemäenjoesta ja pari vuotta myöhemmin saatiin viemärijohdot talosta jokeen. Kauppaneuvos Rosenlewin päärakennukseen asensi jo vuonna 1898 sähkövalot helsinkiläinen sähköliike Strömberg.

Vuonna 1910 suunniteltiin autotalli pihapiiriin ja vuonna 1913 siipirakennus nykyisen Antinkadun suuntaisesti sekä puoliympyrän muotoinen porttikäytävä pihan puolelle. Rannan puoleinen asuintalon osa liitettiin samalla makasiiniin porttikäytävän ylittävällä rakennelmalla ja Andrén kadun puolella oli myös katettu porttikäytävä. Samoihin aikoihin asennettiin taloon lämpöjohdot, jotka olivat ensimmäisiä koko kaupungissa.

Kortteli 4/tontti 3 (nykyinen Etelärantakatu 6/Antinkatu 1 eli Etelärantakadun ja Antinkadun kulmatontti): Nk. Ahlströmin tontilla on useita asuin- ja ulkorakennuksia, joista kolme on uusrenesanssityylisiä. Tontin länsiosiin Grönfeldtin tontin rajalle vuonna 1884 suunniteltiin tiilirakenteinen ulkorakennus, johon kuului vaunuliiteri ja kolme puuliiteriä sekä niiden yläpuolelle ikkunalliset vinttitilat. Tämän rakennuksen jatkoksi rannanpuolelle tonttia rakennettiin vuonna 1885 F.J. Lindströmin suunnittelemana kaksikerroksinen makasiinirakennus, joka lähes sata vuotta myöhemmin 1980-luvulla kunnostettiin taidegalleriaksi. Tontilla sijaitsevista kolmesta muusta rakennuksesta vanhin on jokirannan puolella vuosina 1851-1853 konsuli Anton Björnbergin rakennuttama kolmikerroksinen rautapeltikattoinen asuintalo, joka valmistuessaan herätti suurta hämmästystä korkeudellaan.

Tontti rakennuksineen oli jo vuodesta 1871 Suomen Pankin omistama, kaksi vuotta myöhemmin seuraava omistaja oli kauppias Pehr Larsson, joka jo samana vuonna myi omistusoikeuden Eva ja Antti (Anders) Ahlströmille. Myöhemmin omistus siirtyi A. Ahlström Osakeyhtiölle. Nykyisen Etelärantakadun ja Antinkadun kulmaan vuonna 1883 valmistunut yhtiön rakennuttama ja arkkitehti J.B. Blomqvistin suunnittelema asuinrakennus yhdistettiin pian viereiseen taloon. Jo vuonna 1884 kulmatalossa oli siihen aikaan harvinainen vesijohtoverkosto, missä vintin vesisäiliöstä johdettiin käyttövesi putkia pitkin joka kerrokseen.

Tonttien 3 ja 4 rajalla on vielä pitkänomainen yhdistetty asuin- ja ulkorakennus, joka lienee vuosilta 1854-1855, jolloin paikalta purettiin kaksi vanhempaa ulkorakennusta.

Tällä Ahlströmin tontilla on asunut useitakin tunnettuja porilaisia mm. oikeusneuvosmies Johan Arvid Hjorth, apteekkari J.F. Nevander ja kauppias G. Nordgren.

Kortteli 4/tontti 2 (nykyinen Etelärantakatu 8 eli Etelärantakadun ja Raatihuoneenkadun kulmatontti): Nk. Grönfeldtin tontin sisäosissa on yksi asuinrakennus ja yhteenrakennettu vinkkeli ulkorakennus. Kaksikerroksisen asuinrakennuksen rakennutti kauppias Johan Fredrik Grönfeldt ja se valmistui vuonna 1854. Alakerroksessa on kaksi porraskäytävää, 10 asuinhuonetta kaksine keittiöineen ja eteisineen sekä yläkerrassa myös 10 asuinhuonetta ja keittiö. Gröndeldtin talo oli perikunnan omistuksessa vuoteen 1921, jolloin sen osti 1.7.1921 Porin Puuvillatehdas.

Raatihuoneenkadun suuntaisena on tonttien 1 ja 2 rajalla oleva yhdistetty asuin- ja ulkorakennus, joka valmistui vuonna 1855 ja siinä oli kaksi asuinhuonetta sekä pakaritupa, kolme makasiinia, vaunuliiteri, talli ja kaksi puuliiteriä. Vuonna 1856 rakennusta jatkettiin vielä makasiinirakennuksella.

Tontilla asuivat Grönfeldtin lisäksi myös mm. kauppias J.G. Franck, prokuristi E.A. Lydecken ja kassanhoitaja Lydia Vallenius.

Kirkolta vanhalle pakkahuoneelle mentäessä oikealla Jokisataman laiturilla Etelärantakadun ja joen välissä sijaitsee vuonna 1895 valmistunut puinen rantamakasiini, jonka suunnitteli arkkitehti Gustaf Nyström. Makasiini on tyypillinen aikakaudelleen, yksinkertaiset lautaseinät ja alkuperäisen maalattian päälle myöhemmin rakennettu lankkulattia. Koristeellisiin seiniin on myöhemmin lisätty ovi- ja ikkuna-aukkoja. Alunperin rakennus oli kappaletavaran kylmävarastona. Rakennuksessa oli myös satamavartijan koppi, jossa tapahtumat ja vedenkorkeustiedot kirjattiin. Viimeisenä jokisatamavartijan virassa toimi Pekka Uusivuori. Viimeinen jokisataman laituriin kiinnittynyt kauppa-alus oli moottoritankkilaiva "Petrolea" marraskuussa 1969.

Pakkahuoneen eli nykyisen Taidemuseon lännen puolella on Etelärannassa vielä Suomalainen Klubi/Svenska Klubben. Sen paikalla muinoin vuonna 1822 rakennettu kaksikerroksinen rakennus tuhoutui vuoden 1852 Porin palossa. Puutavarakauppias ja laivanvarustaja August Björkman rakennutti sen paikalle kaksikerroksisen uusklassisen kivitalon. Rakennus valmistui vuonna 1854 ja oli A. Wahlbergin suunnittelema. Ensimmäiseen kerrokseen tuli kauppa- ja varastotilat sekä toiseen kerrokseen asuinhuoneistot.

Rakennus oli seuraavan vuosisadan vaihteessa kauppias Johan Fredrik Grönfeldtin perikunnan omistuksessa. Suomalainen tyttölyseo toimi talossa vuosina 1885-1902. Osa rakennuksesta oli vuokrattuna suolavarastoksi ja Satakunnan Museon tiloiksi. Tyttölyseon muutettua alkoi talossa toimia kansakoulu, nk. Rantakansakoulu. Seuraavaksi arkkitehtitoimisto Fagerholm & Nordman vuonna 1912 laati rakennukselle muutosehdotuksen, jossa oli mm. uusi sisäänkäynti sekä juhlasalin ja biljardisalin rakentaminen. "Svenska förening för bildning och nöje i Björneborg"-yhdistykselle, joka oli Ruotsalaisen Klubin edeltäjä, alettiin vuokrata tiloja vuonna 1912.

Rakennus siirtyi W. Rosenlew Oy:n omistukseen vuonna 1929, jolloin Svenska Klubben ja Suomalainen Klubi aloittivat siinä ravintolanpidon, joka jatkuu vielä nykyisinkin. Tämä rakennus on valtakunnallisesti arvokas ja suojeltu asemakaavalla.

[muokkaa]