Johan Kraftman

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Johan Kraftman syntyi 2.12.1713 Porvoossa. Vanhemmat: porvoolainen kauppias, raatimies Johan Kraftman (kuoli n. 1739) ja puolisonsa Margareta Orraeus. Porvoon lukion oppilas 13.2.1727-1731, ylioppilas Turussa 1731. Ylioppilas Uppsalassa 25.9.1733. Respondentti Turussa 12.4.1735. Respondentti 13.6.1741 pro gradu. FM 18.7.1741 priimus. Turun akatemian taloustiet. dosentti 1746. Turun yliopiston ylim. matematiikan professori 1755, josta erosi 1758. Ruotsin tiedeakatemian jäsen 1778.

Porin triviaalikoulun rehtori 1748. Maanviljelijä, omisti vuodesta 1744 Koiviston tilan Ulvilassa. Taloustieteellinen kirjailija. Puoliso 1752: Brita Polviander (kuoli 1780).

Porissa toimi 1700-luvun puolivälin jälkeen kolme vahvaluonteista ja uudistusmielistä vaikuttajaa, pormestari Lauri Sacklén, rehtori Johan Kraftman ja rovasti Mikael Lebell. He pyrkivät määrätietoisesti yhteisvoimin kehittämään kaupunkia uudenaikaisemmaksi ja myös onnistuivat tässä tehtävässä.

Porin kouluelämässä koitti Isovihan jälkeen parempi aika, kun raumalaisten vastustuksesta huolimatta oli kaupunki vuonna 1722 saanut uudelleen triviaalikoulunsa 1.4.1722. Oppilasmäärä oli seuraavana vuonna 73 ja vuonna 1737 jo 203 oppilasta.

Koulussa kävi suurimmaksi osaksi talonpoikien tai sotilaiden lapsia (siis alempien säätyluokkien), jotka harvemmin jatkoivat opintojaan isänmaan varsinaiseksi hyödyksi. Koulussa vallitsi vielä alkuaikoina vanhanaikainen, osaksi keskiajalta periytyvä järjestys. Siihen kuului mm latinankielen käyttäminen korkeammilla luokilla opetuksessa, jopa oppilaiden keskenään tai opettajan kanssa keskustellessaan täytyi sitä käyttää. Vieras kieli vaikeutti melkoisesti opintoja. Suurin osa oppilaista oli ns. ummikkosuomalaisia ja heidän aikaansa kului paljon ruotsinkielenkin opetteluun muun opiskelun lisäksi. Jopa vapaa-aikaakin joutui käyttämään kieliharjoituksissa kääntäen osia Kristuksen kärsimyksen historiasta ruotsinkielelle.

Koulussa oli vain yksi huone, jossa olivat kaikki luokat. Kouluun mentiin jo klo 5 tai 6 aamulla opetuksen päättyessä klo 4 ip. Lomaa lienee ollut talvella Tuomaanpäivästä Heikinpäivään ja kesällä Maarian etsikkopäivästä Ristinpäivään.

Rehtori Johan Kraftman kirjoitti virkakirjeessään vuonna 1749 tuomiokapitulille: "Eräästä onnesta voi tämä Porin koulu kerskailla, kuten uskallan väittää, edellä kaikkia muita kouluja, nimittäin että se on kaikkein ensimmäinen, jossa opetustointa on harjoitettu paljoa paremmalla ja edullisemmalla tavalla kuin tätä ennen on tavallista ollut sekä täällä että muualla. Ja voin minä, jonka korkea-arvoisin herra piispa suosiollisesti on määrännyt täällä harjoittamaan reaalitieteitä, siitä alusta, minkä herran nimessä on tehty, täydelleen todistaa, että yritykset kaikinpuolin voidaan toteuttaa."

Rehtori Kraftman vaati vuonna 1755 rehtorinpuheessaan yhteisen asunnon hankkimista koulunuorisolle, jotta he saisivat paremmin keskittyä opintoihin. Kaikista vaikeuksista huolimatta Porin koululla oli rehtori Johan Kraftmanin ansiosta yksi tärkeimpiä aikakausiaan. Kraftman lisäsi hyödyllisiä oppiaineita ja paransi opetustapoja jo 1740-luvulla niin, että kaupungin vanha oppilaitos kohosi arvossaan ja saavutti etusijan sisarlaitostensa rinnalla koko maassa. Täällä aloitettiin nimittäin aikaisemmin kuin muualla harjoittaa opetusta luonnollisemmalla ja paremmalla tavalla kuin ennen. Uusia "hyödyn aikakauden" aineita otettiin oppisuunnitelmaan, kuten luonnonhistoria, fysiikka ja taloustiede.

Edistystä ja jonkin verran hienosteluakin alkoi olla kaupunkilaisten elämässä. Esimerkiksi vuonna 1733 kahdeksantoista hienomman seurapiirin naisista käytti jo muodikkaita nk.pönkkähameita. Kahvi mainitaan ensi kerran vuonna 1748 asiakirjoissa ja sitä juotiin kahdessa perheessä, varapormestari Lidinillä ja rovasti Mikael Lebellillä. Kahdeksan henkilöä salli vuonna 1751 itselleen sellaisen ylellisyyden kuin kieseillä ajelemisen, heidän joukossaan mm. pormestari Lauri Sacklén ja rehtori Johan Kraftman.

Johan Kraftman oli varhaisin opetusopillinen kirjailija, jonka ajatukset olivat tällä alalla uudenaikaisia varsinkin hänen korostaessaan reaaliaineiden merkitystä. Hänen yhteiskunnallinen ajattelunsa oli kuitenkin sen sijaan vanhoillista.

Palkollisten puute 1700-luvulla oli sekä Ruotsissa että Suomessa vaikea yhteiskunnallinen pulmakysymys, josta yritettiin selviytyä ankaralla työvoiman säännöstelyllä ja valvonnalla. Vihatusta pakkopalvelusjärjestelmästä ja ankarasta pakkolaista aiheutui väen muuttaminen joukoittain pois maasta, vaikka ilman maaherran lupaa ei olisi saanut muuttaa edes toisen läänin alueelle. Ihmisarvoa polkevat pakkotoimenpiteet saivat kuitenkin myös innokkaita puolustajia, joita oli myös professori Johan Kraftman. Kraftman ehdotti vuonna 1761 kirjasessaan "Mietteitä suomalaisen maamiehen voimattomasta tilasta", että palvelusväki arvottaisiin sitä tarvitsevien tilanomistajien kesken.

Kraftman käsitteli ruotsinkielisissä teoksissaan mm. pellonhoitoa, kaskenpolttoa, isoajakoa ja palkolliskysymyksiä. Hän oli maamme varhaisin maatalousopin opettajana ja maatalouskirjailijana, joka oli etevä ja edistynyt myös käytännön maanviljelijänä. Professori Kraftmanin julkaisemista tutkimuksista mainittakoon esimerkiksi "Suomen elukkain voimattomuudesta", jossa teoksessa Kraftman myös kehui Poriin perustetun lammaskartanon hyviä tuloksia eläintenhoidossa.

Kraftmanin johdolla aloitettiin vuonna 1783 kokeeksi "suuri hampunviljelys" tarkoitukseen varatuilla Päärnäisten pelloilla, mutta kokeilu menestyi huonosti. Aiemminkin hamppua oli yritetty viljellä suuremmassa määrässä vuonna 1775 eikä se silloinkaan onnistunut. Sitten vuonna 1808 lopulta todettiin, että hamppua ei enää viljellä, koska tämä kasvi ei täällä viihdy.

Ulvilan Koiviston kartanoa isännöivä, tarmokkaana ja itsepäisenä tunnettu, professori Johan Kraftman aloitti Porin eteläpuolella sijaitsevan Lattomeren suon kuivatuksen ensin omalla kustannuksellaan ja päättäen kuivatustyön vuonna 1785 kruunun myötävaikutuksella. Lattomeren oja tunnetaan nykyaikana nimellä Suntinoja. Näin kuivattamalla saatiin laajat niittyalueet karjan laiduntamiseen Lattomereltä aina Kokemäenjoen rantaan asti. Osasta niittyjä syntyi pian myös viljelykuntoista maata ja uudisrakennus alkoi alueella.

Rehtori, professori Johan Kraftman kuoli 19.8.1791 Ulvilassa.

Vielä nykyisin on tämän 1700-luvun merkittävän vaikuttajan, rehtori Johan Kraftmanin nimikkokatu Kraftmanintie Porissa kulkien Vähäraumalta Musaan.

Lähde

• Porin kaupungin historia, painettu 1899
• Kansakunnan historia
• Satakunnan Kansa 27.11.2007