Junneliuksen palatsi

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Junneliuksen palatsi tunnetaan paremmin nimellä kaupungintalo.

Historia

Apteekkari, kunnallisneuvos Robert Junnelius yhdessä lankonsa, Rosenlewin silloisen toimitusjohtajan Hugo Rosenlewin kanssa rakennuttivat asuintalokseen maineikkaan arkkitehti August Krookin suunnitteleman Junneliuksen palatsin. Arkkitehti Krook teki peräti kolmet piirustukset rakennuksesta, mutta Junnelius hyväksyi vasta venetsialaistyyliset. Kerrotaan August Krookin käyneen mallia oppimassa oikein paikan päällä, Venetsiassa ja Firenzessä, mahtikäskystä ja kai rakennuttajan kustannuksellakin.

Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1894 ja Krookin mukaan koko talon kustannusarvio oli 299 839 silloista markkaa. Talo rakennettiin pahan työttömyyden aikaan ja se työllisti runsaasti työväkeä, varsinkin monen eri alan ammattilaisia, sillä rakennustyö oli vaativa ja tehtiin ennätysvauhdilla puolessatoista vuodessa. Talossa on kolme varsinaista kerrosta ja jokaisessa kerroksessa kuutisensataa neliömetriä. Kaikki kolme kerrosta on rakennettu siten täysin samanlaisiksi, että huoneiden väliseinät ulottuvat ylhäältä alas asti.

Rakennustarpeita kuljetettiin eri puolilta maailmaa tähän kansainväliseen rakennukseen. Kipsikoristeiden muotit tuotiin valmiina Poriin Pietarista ja on arveltu niiden olevan italialaisten tai ranskalaisten taitajien tekemiä. Kaakeliuunien kaakeleita on tiettävästi tuotu Itävallasta. Väitetään myös, että talon rakenteissa on runsaasti saksalaista terästä, Krookin laskelmissa puhutaan ratakiskoista. Kustannusarviosta ilmenee, että julkisivuun tarvittiin 28 000 "koneella lyötyä, teräväreunaista tiiltä". Yksi tiili maksoi 6,5 penniä eikä Suomessa tiettävästi siihen aikaan tuollaisia tiiliä valmistettu. On mahdollista, että tiilet olisi tuotu palatsin "syntymämaasta" Italiasta. Talon ulkoseinän gondolirenkaiden yläpuolella on aina lipputeline, yhteensä 22 lipputankotelinettä oli tilattu.

Alun perin rakennettiin ensimmäinen kerros Junneliuksille ja toinen kerros Hugo Rosenlewin perheelle. Robert Junnelius toi aikanaan taloonsa Junneliuksen palatsiin myös Vaasan pankin, jonka johtajana hän toimi myytyään apteekkinsa. Juuri tässä pankissaan hän kuoli jouluaattona 1900 kirjoittaessaan herttaista joulurunoa pikkutyttäreltään "prinsessalta" tämän äidille. Junnelius suosi kaikkea sivistykseen ja kulttuuriin liittyvää ja niinpä jonkin aikaa talossa toimi "Björneborgs Tidning"-lehtikin.

Hugo Rosenlew oli Robert Junneliuksen Ellen-vaimon vanhin veli. Ellen Juseliuksen nuorin veli Erik Rosenlew avioitui vuonna 1902 Karin von Frenckellin kanssa ja osti talosta kolmanneksen muuttaen vaimonsa kanssa Junneliuksen palatsin kolmanteen kerrokseen.

Hugo Rosenlewin kuoltua vuonna 1912 hänen perikuntansa myi kolmanneksensa Karin Rosenlewin veljelle Rafael von Frenckellille, joka muutti keskikerrokseen vuonna 1917. Heidän perheensä asui talossa vuoteen 1923, jolloin he muuttivat Helsinkiin. Tämä toinen kerros oli sitten vuokralla, kunnes Porin kaupunki osti koko talon. Sodan aikana Junneliuksen palatsin toisessa kerroksessa toimi sairaanhoito-oppilaitos.

Junneliusten ainoa tytär Greta vihittiin vuonna 1921 kunnallisneuvos, johtaja George Werner Gustav Rambergin kanssa ja he muuttivat asumaan Junneliuksen palatsiin. Perheeseen syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär. George Ramberg perheineen muutti vuonna 1927 Kakskertaan Turun lähelle ostettuaan sieltä Brinkhallin kartanon. Tämä Brinkhallin (Prinkkalan) kartano oli heidän omistuksessaan vuoteen 1967 ja on nykyisin tullut tutuksi koko Suomen kansalle television "Hovimäki"-sarjan kartanona. Kun Rambergien pojat pian tulivat kouluikään, nämä Junneliuksen lastenlapset muuttivat takaisin Poriin, ensin Robert ja sitten Olof, isoäitinsä luokse Junneliuksen palatsiin ja kävivät lähellä olevaa ruotsalaista koulua (Svenska Samskolan). Sodan jälkeen Robert Ramberg palasi Poriin valmiina metsänhoitajana ja avioitui vuonna 1952. Hän asettui vaimonsa kanssa asumaan Junneliuksen palatsin eteläpäähän yli 90-vuotiaan isoäitinsä, leskirouva Ellen Junneliuksen toivomuksesta. Junneliuksen talossa syntyi heidän vanhin poikansakin.

Junneliuksen perikunta alkoi sitten tehdä kauppoja Porin kaupungin kanssa. Rakennus oli vanhentunut ja epäkäytännöllinen valtavine 4,6 metriä korkeine huoneineen ja uunilämmityksineen. Jopa Junneliuksen palatsin purkamistakin oli harkittu 1950-luvulla. Ennen kaupan vahvistumista Porin kaupungin kanssa tehtiin tarkat tutkimukset, koska palotarkastaja epäili talon täytteenä käytetyn jotain helposti palavaa ainetta. Revittiin auki monta välipohjaa, kunnes varmistui, että täytteenä oli käytetty ilmeisesti Porin Konepajalta tuotua valukuonaa, joka on täysin palamatonta. Porin asukkaiden onneksi kauppa syntyi ja upeasta Junneliuksen palatsista kunnostettiin näyttävä Kaupungintalo. Vielä Porin kaupungin ostaessa talon vuonna 1962 asui palatsin ylimmässä kerroksessa vuorineuvos Erik Rosenlewin leski Karin Rosenlew. Hän halusi asua talossa elämänsä loppuun. Hänen kuoltuaan vuonna 1968 oli rakennus lopullisesti kokonaisuudessaan kaupungin hallinnassa.

[muokkaa]