Junnila
Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista
Junnila rakennettiin vuonna 1884 kunnallisneuvos Robert Junneliuksen kesänviettopaikaksi Reposaareen ja ympäristö muokattiin puistoksi. Junneliuksen huvila, leirikeskuksen vanha päärakennus, tuhoutui tulipalossa toukokuussa 1991. Vuonna 1993 valmistui uusi päärakennus, jossa on sali ja pienempiä kokoontumistiloja sekä hiljentymishuone. Junnilassa on lisäksi vuonna 1959 valmistunut ruokala- ja majoitusrakennus sekä vuonna 1988 rakennetut majoitustilat, jossa on 24 kahden hengen huonetta. Vuodepaikkoja on kaikkiaan 72 hengelle.
Rannalta avautuu Selkämeren ulappa, mutta aivan meren tuntumassa on myös makeavetinen Junnilan lampi, mikä tekee paikasta ainutlaatuisen.
Porin seurakunnat ostivat Junnilan vuonna 1947, josta lähtien siellä on järjestetty joka kesäkausi leiritoimintaa. Junnila sopii hyvin myös perhejuhlien paikaksi.
Historia
Reposaari eli 1800-luvulla voimakasta nousukauttaan, saari sai asemakaavan ja samalla kaupunkimaisemman leiman. Porilaiset tekivät sinne huviretkiä sunnuntaisin veneillä ja laivoilla. Myös nuori apteekkari Robert Junnelius tuli Reposaarelle ja nähtyään maisemat Takalahdella eli nykyisellä Junnilan lammella hän ihastui niin, että halusi rakentaa tähän paikkaan "willan". Hän saikin kaupungilta vuokralle ison tontin. Arkkitehti J. E. Stenberg teki täydelliset piirustukset rakennuksista, puutarhasta kalusteineen ja jopa huvilan viiristä. Tontille valmistui vuonna 1884 "pitsihuvila" Junnela, jota kansa alkoi kutsua Junnilaksi.
Aivan merenrantaan tehtiin "baadi" eli pieni kylpylähuone. Sen ullakolla olevaan säiliöön nostettiin käsipumpulla merestä vettä omapaineista suihkua varten. Kylpyammeeseen vesi lämmitettiin suuressa padassa.
Lammen rannalla oli erikoinen, pyöreä "Ankkala", jossa ankkoja pidettiin talvisin. Vesi johdettiin lammesta putkia pitkin rakennuksessa olevaan altaaseen ja ankkahuonetta lämmitettiin uunilla. Puutarhassa oleili ankkojen lisäksi riikinkukkokin. Luonnonkivestä tehty rakennus punaisine tiilikattoineen ja kauniine tiilipilareineen oli kuin satujen lammenhaltijan kruunu. Kukkivat lumpeet, ulpukat ja kurjenmiekat lisäsivät vielä lammen satumaista viehättävyyttä.
Toinen luonnonkivistä tehty, linnanraunioita muistuttava erikoisuus oli kylpylähuoneen ja puutarhan välisellä tasaisella alueella, ns. "pölkkyplaanilla", jonne alkuun paikkaa raivatessa oli jätetty isot puunrungot ja juurakot. Kun Junneliuksen tuttavia, nuoria ylioppilaita vietti täällä kesää, he rakensivat nämä muurit kuin muistoksi ja kiitokseksi huvilan isännälle.
Huvilan lähellä olleista rakennuksista mainittakoon vielä kaksikerroksinen vahtimestarin asunto, jonka pian villiviini peitti, ja sen jatkona talousrakennus.
Reposaaren ranta-alue on karua ja kivikkoista, niinpä multa Junnilaan tuotiinkin Porista asti proomuilla ja kärrättiin perille rannasta. Harvinaisia kukkia ja puita istutettiin puutarhan kaunistukseksi taitavan arkkitehdin suunnitelmien mukaisesti.
Ulkomeren puolelle oli rakennettu oma laituri, jonka kautta kuljettiin ja tuotiin tarvikkeet, mutta kun kova merenkäynti rikkoi laiturin, oli saatava tie satamasta huvilalle. Kaupunki antoi vihdoin luvan tien rakentamiseen ja myös kanavan tekemiseen lammen ja meren välille.Tie ja kanava tehtiin, mutta sitten kanavasta piti luopua, kun merenkäynti tukki sen.
Junnilan punareunaisessa omassa viirissä oli valkeassa keskustassa mustin kirjaimin teksti JUNNELA.
Apteekkari, myöhemmin kunnallisneuvos Robert Junnelius asui kesäisin perheensä kanssa huvilassaan. Junneliuksen kuoltua vuonna 1900 leski vietti Junnilassa kesänsä ja vielä 85-vuotissyntymäpäivänsäkin.
Junnila siirtyi Porin seurakunnille vuonna 1947 ja siitä tuli seurakunnan kesäkoti ja leirikeskus. Vanha Junnilan päärakennus paloi poroksi maanantain vastaisena yönä 27.5.1991. Sen tilalle on rakennettu uusi paremmin nykyajan vaatimuksia vastaava rakennus ja muita tiloja vuonna 1993.
Lähteet
- mm. Porin Kirkkosanomat/1967
