Juseliuksen mausoleumi

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

   

Juseliuksen mausoleumi sijaitsee Käppärän kaupunginosassa Käppärän hautausmaalla on yksi Porin tunnetuimmista nähtävyyksistä ja kuuluu Porin kansalliseen kaupunkipuistoon. Mausoleumin rakennutti teollisuusmies Fritz Arthur Juselius tyttärensä Sigrid Juseliuksen viimeiseksi leposijaksi. Juseliuksen tyttären hauta sijaitsee mausoleumin sisällä. Myöhemmin mausoleumin pihalle on haudattu Juseliuksen kaksi vaimoa. Fritz Arthur Juselius itse on haudattuna mausoleumiin, kuoren alapuolella olevaan tinasekoituksesta valmistettuun sargofagiin.

Mausoleumin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1898 ja se valmistui 1903. Rakennuksen on suunnitellut kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck ja se edustaa uusgoottilaista tyyliä. Alun perin mausoleumia koristivat Akseli Gallen-Kallelan maalaamat freskomaalaukset, mutta ne tuhoutuivat kokonaisuudessaan vuonna 1931 tulipalossa,jolloin olivat jo huonossa kunnossa johtuen kosteuden tunkeutumisesta seinien hiekkakivestä. Nykyiset freskot ovat kopioita alkuperäisistä,ja ne maalasi tulipalon jälkeen Akseli Gallen-Kallelan poika Jorma Gallen-Kallela isänsä luonnosten pohjalta.

Historia

Juseliuksen mausoleumi kuvattuna talvella vuonna 2006

Porin Käppärän hautausmaalla sijaitsevan Juseliuksen mausoleumin historiaan sisältyy paljon surua ja inhimillistä kärsimystä, mutta myös suurta taloudellista menestystä.

Fritz Arthur Jusélius syntyi Porissa vuonna 1855 kauppiaan poikana, joka pysyi koko elämänsä nimenomaan porilaisena, missä tahansa liikematkoillaan maailmalla kulkikaan. Alun perin hänestä piti tulla lääkäri. Hän oli päässyt jo hyvään alkuun opiskeluissaan, kun isän odottamaton kuolema muutti suunnitelmat. Fritz Arthur vanhimpana lapsena katsoi velvollisuudekseen jatkaa isänsä työtä ja lopetti opinnot. Pori oli 1800-luvun loppupuolella Suomen suurimpia satamakaupunkeja. Tänä voimakkaan kehityksen aikana nuori Jusélius omalaatuisena, mutta synnynnäisenä liikemiesnerona uskalsi tehdä asiat eri tavalla kuin kaikki muut. Isän puoti ei kauan nuorelle miehelle riittänyt, vaan hän ryhtyi silloiseen porilaiseen tapaan puutavarakauppiaaksi, jossa työssä hän osoittautuikin mestariksi. Jusélius alkoi liikemiesuransa 22-vuotiaana vuonna 1877 ja hankki suuria omaisuuksia viemällä puuta Espanjaan, Englantiin ja Tanskaan.

Jo nuorena liikemiehenä Jusélius oli tarkka myös henkilökohtaisissa asioissaan. Hän päätti mennä avioon vasta, kun olisi saanut kokoon 100.000 silloista markkaa voidakseen tarjota perheelleen kunnollisen kodin. Vaimo oli jo pitkään valmiiksi katsottuna ja 27-vuotiaana Fritz Arthur marraskuussa 1882 avioitui naapurin tytär Blenda Theresia Moliisin kanssa. Puolitoista vuotta myöhemmin syntyi ensimmäinen tytär Thyra Theresia, joka vanhempien suureksi suruksi kuoli jo viiden kuukauden ikäisenä. Hartaasti odotettu toinen tytär syntyi 17.5.1887. Tämä Sigrid Maria oli pienestä asti heikko ja sairasteli paljon, mutta henkisesti hän kehittyi erinomaisesti rakastavien vanhempien erityisessä hoivassa. Sigrid oli lempeä ja aurinkoinen lapsi, joka ajatteli muita aina enemmän kuin itseään. Kun isä toi aarteelleen hienoja pariisilaisia vaatteita, Sigrid ei halunnut niitä käyttää, etteivät hänen ystävänsä pahoittaisi mieltään, vaan hän piti mieluummin samanlaisia puuvillamekkoja kuin toisetkin lapset.

Onnellisena alkanut avioliitto Blenda Moliisin kanssa alkoi rakoilla ja, kun Sigrid oli kuusivuotias, vanhemmat päätyivät siihen aikaan harvinaiseen avioeroon. Tytär muutti äitinsä kanssa ensin Tukholmaan ja sitten Turkuun, mutta suhde isään säilyi aina kiinteänä, koska Sigrid oli isälleen kaikkein tärkeintä maailmassa. Kun sitten tytär sairastui vakavasti, jätti isä liikkeensä muiden hoidettavaksi ja oli monta kuukautta Sigridin sairasvuoteen äärellä valvomassa. Mutta mikään keino ei voinut Sigridiä pelastaa ja niin vain 11-vuotiaana tytär menehtyi tuhkarokon jälkitautina saamaansa keuhkotuberkuloosiin 19.6.1898 Turussa. Kun Turun tuomiokirkon tornista kaikuivat Sigridin kuolinkellot surusta suunniltaan oleva isä oli parhaan ystävänsä konsuli Walter Gallenin kanssa kävelyllä ja he poikkesivat kirkkoon. Siellä he näkivät Kaarina Maununtyttären hautaholvin, joka viehätti kauneudellaan juuri ainokaisensa menettänyttä Juséliusta niin, että hän päätti tehdä tyttärelleen vieläkin kauniimman viimeisen leposijan.

Kirkkoarkkitehti Stenbäckin suunniteleman mausoleumin rakentaminen aloitettiin jo samana vuonna ja se valmistui 1903. Koska päivänkakkarat olivat olleet pikku-Sigridin lempikukkia, ympäröivät hänen valkoista marmoriarkkuaan marmoriset päivänkakkaran terälehdet. Jusélius halusi mausoleumiin parasta, Halosen maalaukset ja Akseli Gallen-Kallelan freskot, mutta onni ei ollut myötä, sillä pian valmistumisen jälkeen freskot alkoivat rapautua. Hiekkakivi ei kestänyt rannikkoseudun kosteutta ja sitten vielä tulipalo viimeisteli tuhon.

Vuorineuvos F.A. Jusélius oli avioitunut uudelleen vuonna 1897 liikekumppaninsa ja parhaan ystävänsä lesken Edith Petrellin kanssa. Liitosta tuli onnellinen, mutta lapseton. Edith-rouvakin koki Juseliuksen rakkaiden kohtalon ja menehtyi syöpäleikkauksen jälkeen. Jusélius solmi vielä kolmannen avioliiton miestään 32 vuotta nuoremman ruotsalaissyntyisen Berta Carlssonin kanssa. Vain neljän avioliittovuoden jälkeen hänkin menehtyi syöpään ja Fritz Arthur jäi elämään yksin työn ollessa hänen elämänsä tärkein sisältö. Kaksi Juséliuksen vaimoa on haudattu mausoleumin pihan puolelle seinänvierustalle.

Näin uskomattoman traaginen elämänkohtalo vahvisti Juséliuksen ajatusta, että hänen on jotenkin yritettävä auttaa ihmiskunnan kärsimyksiä. Hän perusti Sigridin nimeä kantavan säätiön (Sigrid Jusélius Stiftelse), joka tukee lääketieteellistä tutkimustyötä. Fritz Arthur itse haudattiin 32 vuotta tyttärensä jälkeen mausoleumiin, jossa hänen tumma arkkunsa on lähellä tyttären viimeistä leposijaa.

Kokonaisuudessaan vuorineuvos F.A. Juséliuksen elämä oli kuin todiste vanhasta viisaudesta "rikkaus ei tuo onnea". Vaikka liiketoimissaan Jusélius menestyi loistavasti, niin yksityiselämässä suru ja rakkaiden menetys seurasi toinen toistaan. Nykyaikaan on jäänyt tuosta isän ja tyttären suuresta rakkaudesta pysyvä muisto, tuo kaunis mausoleumi, jota me voimme hiljaisella hartaudella ihailla.

Lähde: lehtiartikkeleita