Kuoppakaupunki

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Kuoppakaupunki rakennettiin Porin nykyisen 6. kaupunginosan (Päärnäinen) alueelle viimeisen kaupunkipalon vuonna 1852 (ks. Porin palot) jälkeen spontaanisti, nopeasti ja ilman autoritääristä suunnittelua. Ihmiset asuivat maahan kaivetuissa, joko kokonaan tai pääosaltaan maan pinnan alla sijaitsevissa korsumaisissa rakennelmissa. Tällainen asuinmuoto on äärimmäisen harvinainen eikä vastaavaa tunneta samalta aikakaudelta tiettävästi ainakaan muualta Pohjois-Euroopasta, vaikkakin laajat kaupunkipalot olivat vielä varsin yleisiä 1800-luvulla.

Slummimainen asuinmuoto sai osakseen nopeasti huomiota pääkaupungissa asti ja 6. kaupunginosan kaavoitustyö aloitettiin. Tonttien lunastaminen ja rakentamisen aloittaminen kuitenkin viivästyi ja viimeisten kuoppa-asumusten muistellaan hävinneen maisemasta vasta 1900-luvun alussa.

Historia

Vuoden 1852 Porin palon jälkeen uusi kaupunki nousi vanhan raunioista entistä parempana. Jälleenrakennus käynnistyi nopeasti ja jo palovuonna valmistui 371 asumusta. Suuri osa köyhempää väestöä, jotka palossa olivat menettäneet kotinsa ja lähes kaiken omaisuutensa, ei pystynyt lunastamaan itselleen tonttia varsinaista kaupungista eikä ollut varoja edes kunnon asunnon rakentamiseen.

Muutamia näitä vähävaraisia siirtyi kaivamaan kodeikseen maakuoppia hiekkakankaalle Vähä-Rauman tien viereen. Muuttoliike lisääntyi ja alueelle muodostui todellinen maanalaisten asuntojen yhdyskunta.

Kuopat eivät olleet mitään pikkukuoppia, vaan vaikkapa neljäkin metriä pitkiä ja vähintään metrin syvyisiä. Ei ole tarkkaa tietoa, millaisia kuoppa-asunnot tarkalleen olivat. Ne olivat ilmeisesti korsumaisia, joissa oli joko maa- tai lautalattia. Kuoppa varustettiin lautaseinillä ja peitettiin olki- tai lautakatolla. Liesi nurkassa ja pieni ikkuna katonrajassa tekivät kuopasta yksinkertaisen asunnon. Tämä esikaupunkialue sai nimen "Kuoppakaupunki". Kuoppakaupungissa arvioitiin vuonna 1861 asuvan 500 henkeä. Joidenkin mielestä siellä majaili epäsosiaalista väkeä, mutta todellisuudessa suurin osa oli tavallista työväkeä, paljolti tehtaantyöläisiä.

Uutta kaupunginosaa kuoppa-asukkaille ajateltiin ensin joen pohjoisrannalle lähellä sijaitsevien tehtaiden vuoksi, mutta se ajatus ei toteutunut. Senaatti hyväksyi lopulta 25.10.1864 uuden asemakaavan, tonttien mittaustyö valmistui vuonna 1865 ja rakennustyö voitiin alkaa Vähä-Rauman tien viereen niille paikoin, missä Kuoppakaupunki sijaitsi. Huutokaupalla myytävien 164 pienikokoisen tontin vähimmäishinnat oli maistraatti määrännyt, mutta hinnat eivät olleet kuitenkaan kuoppa-asukkaille tarpeeksi alhaiset ja niitä jouduttiin pari kertaa alentamaan.

Kuoppa-asukkaat oli häädetty ja asumukset määrätty hajoitettaviksi vuoden 1866 loppuun mennessä. Uuden 6. kaupunginosan (Päärnäinen) valmistuessa kuoppa-asunnot eivät kuitenkaan kokonaan hävinneet, vaan annettiin uusi häätökäsky toukokuussa 1866. Viimeiset asumukset jouduttiin hävittämään ilmeisesti 1890-luvun alussa. Muistitiedon mukaan olisi junaradan lähettyvillä vielä vuonna 1916 ollut näkyvissä jäänteet kolmesta kuopasta.

Omalta osaltaan "Kuoppakaupunki" oli antanut merkittävän panoksen ensimmäisen työväenkaupunginosan saamiseksi Poriin.

Lähde

• mm. Porin kaupungin historia, painettu 1899
• Aukia, M. & Virtanen, T.J. 1993: Porilaisten kaupunki. Asumista ja tapakulttuuria noin 1880-1980. Satakunnan Museon julkaisuja 9.