Lauri Sacklén

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Lauri (Lars) Sacklén (entinen Sacklinius) syntyi 10.11.1724 Mynämäen rovasti Lauri Sackleniuksen poikana. Ylioppilas 1739. Toimi Porin pormestarina vuosina 1750-1790. Kauppaneuvos.

Yliopistolukunsa lopetettuaan hän tuli vuonna 1745 auskultantiksi Turun hovioikeuteen, joka vuonna 1747 uskoi hänelle varatuomarina Vehmaan ja Ali-Satakunnan kihlakuntain tuomaritoimen. Porin pormestariksi valittiin vuonna 1750 varatuomari Lauri Sacklén, josta kehittyi yksi Porin merkittävimmistä johtajista kautta aikojen.

Sacklénin 1. puoliso oli 1753 Anna Maria Lagermarck (synt. 2.10.1732, kuoli 29.4.1756) ja 2. puoliso 1756 Eva Elisabet Jeansson (synt. 17.8.1738, kuoli 20.7.1777).

Sacklén sai kaupan nousemaan Ison Vihan (Isoviha) aiheuttamasta rappiotilasta ja Pori sai takaisin vuonna 1765 oikeudet täydelliseen meripurjehdukseen ja etuoikeuden Merikarvian markkinoihin.

Kun Porissa 1.10.1764 toimitettiin valtiopäivämiesvaalit, ei ollut epäilystäkään, kuka silloisten olojen vallitessa oli paras edustaja. Kykyyn ja monipuoliseen kokemukseen nähden ei ketään voitu asettaa pormestari Lauri Sacklénin rinnalle. Sacklén oli jo kolmilla valtiopäivävaaleilla käyttänyt puhevaltaa kaupungin puolesta, kaksi kertaa hän pelasti Porin lammaskartanon ja turvasi pontevasti sen vastustajien hyökkäyksiä vastaan. Lauri Sacklén valittiinkin edustajaksi, mikä oli varmasti paras valinta. Maistraatti ja kaupungin vanhimmat katsoivat tarpeelliseksi valita erityisen varapormestarin Sacklénin poissaollessa ja ehdottivat hovioikeudelle raatimies Juhana Souranderia, joka sitten valittiinkin täksi varapormestariksi. Tukholmassa vuoden 1765 poliittiseen suunnanmuutokseen johtaneilla valtiopäivillä (joita voi kutsua "suomalaisen radikalismin valtiopäiviksi") kiista kaupan vapauttamisesta muodostui avainkysymykseksi. Vapaan kaupan puolustajat vetosivat ulkopoliittisessakin suhteessa painaviin seikkoihin, kuten että laajojen "kauppakahleen kuristamien suomalaisalueiden" kauppa saattaisi ohjautua vain Venäjälle samoin kuin joissain osissa Suomea oli jo tapahtunut Isovihan ja Pikkuvihan jälkeen. Porvarisäädyn puolella erityisesti kauppauudistuksen puolesta kiivailivat Porin, Vaasan ja Pietarsaaren edustajat Sacklén, Töhlberg ja Häggström. Lopulta näillä valtiopäivillä mm. myönnettiin Porille, Vaasalle, Kokkolalle ja Oululle ns. täysi aktiivinen tapulivapaus. Siis näiden kaupunkien laivat saivat vapaasti purjehtia koti- ja ulkomaan satamiin, mutta vieraiden maiden alukset eivät saaneet saapua näiden kaupunkien satamiin.

Sacklénin kaudella tehtaita perustettiin, peltoja ja niittyjä raivattiin, köyhäinhoito järjestettiin, lääkäritoimea parannettiin, asukasluku enemmän kuin kaksinkertaistui ja Pori vaurastui. Tämän kehityksen myötä tuli myös henkistä toimintaa ja sivistystä. Pormestari Lauri Sacklén, rehtori Johan Kraftman ja rovasti Mikael Lebell toimivat varsinaisena voimakolmikkona pyrkien määrätietoisesti yhteisvoimin muuttamaan ja kehittämään kaupunkia uudenaikaisemmaksi ja paremmaksi.

Siihen aikaan kieseissäkin (eli kuten ennen sanottiin "kääseissä") ajeleminen kaupungissa oli sellainen ylellisyys, jonka vuonna 1751 salli itselleen ainoastaan kahdeksan henkilöä, mm. pormestari Sacklén ja rehtori Kraftman. Vaunuja ei vielä ollut lainkaan Porin kaupungissa.

Jo 1760-luvun loppupuolella porilaiset alukset yrittivät tehdä purjehduksia Saksaa kauemmas huonoin seurauksin, sattui runsaasti haaksirikkoja ja merivahinkoja. Vuonna 1773 hallitus määräsi laitettavaksi kaupunkiin pysyvän 200 tynnyrin suolavaraston, joten liikenne oli suunnattava Välimeren suuriin suolasatamiin. Sourander, Wadén, Backman, Ascholin ja Gottleben rakensivat suuren 180-lästisen laivan nimeltä "Gustaf III" (Kustaa III) ja lähettivät sen vuonna 1774 suoraan Marseilleen ja Trapaniin noutamaan suolaa. Alus teki historiaa tuodessaan keväällä 1775 ensimmäisen täyden suolalastinsa Reposaareen sitä varten rakennettuun satamaan. "Gustaf III" kulki kuitenkin vain kaksi vuotta Välimerellä ja vuonna 1776 se myytiin Espanjan kruunulle. Kaupungille jäi vain yksi suuri laiva, noin 100-lästinen "Björneborgs vapen" (Porin vaakuna), joka ei purjehtinut Amsterdamia ja Lontoota kauempana. Silloin pormestari Sacklén viisaana miehenä tajusi, ettei kannattaisi ylläpitää tullikamaria yhtä laivaa ja pelkkiä sen matkoja varten, kun voitaisiin purjehtia kaukaisempiin paikkoihin, Niinpä hän yleisillä raastupapäivillä 18.10.1777 kehoitti kauppiaita pontevasti ryhtymään toimiin harjoittaakseen kauppaa ja meriliikettä. Lisäksi Sacklén kehoitti heitä yhteisesti hankkimaan ainakin 200 tai 180 lästin laivan, joka jo seuraavana keväänä olisi kiireesti varustettava "etenkin kun kauppasuhteet nykyään ovat ulkomailla edullisimmat mitä melkein milloinkaan ovat olleet tai miksi voidaan otaksua niiden tulevan". Kauppiaat vakuuttuivat kunnioitetun esimiehensä sanoista ja laivanrakennustoiminta pääsi alkuun. Lauri Sacklén oli jo tuolloin kaukonäköisesti aavistanut Porin tulevaisuuden mahdollisuudet ja kasvun maan johtavaksi ulkomaankauppakaupungiksi, mikä toteutuikin 1800-luvun alkupuolella.

Maaherra, parooni Magnus Vilh. Armfeltin vieraillessa kaupungissa 26.3.1782 piti pormestari Sacklén hänelle arvokkaan puheen, joka ajan tavan mukaan oli täynnä puhetaidon runsaita koristuksia ja akatemisen kaunopuheisuuden korulauseita.

Sacklén valittiin kaupungin edustajaksi valtiopäiville vuosina 1778, 1786 ja 1789, koska hän tunsi tarkoin kaupunkinsa tarpeet. Sacklénista tuli vuonna 1783 kauppaneuvos etupäässä maatalouden edistämiseksi saavuttamistaan ansioista.

Lauri Sacklén vaikutti pormestarina vuoteen 1790, jolloin hän 70-vuotiaana pyysi eroa. Hän ehti 41 vuotta kestäneen uransa aikana käynnistää Porissa tupakka-, lasi- ja tiiliteollisuutta sekä lampaiden ja nautakarjan kasvatusta/jalostusta. Osittain hänen ja Kraftmanin ansiosta aloitettiin Porissa tunnetun Lattomeren suon kuivatus. Sacklénin hyvä ystävä Ulvilan Koiviston kartanon isäntä, professori Johan Kraftman, tarmokkuudestaan ja itsepäisyydestäänkin tunnettu, aloitti Lattomeren kuivatuksen ojittamalla ensin omalla kustannuksellaan ja päättäen kuivatustyön vuonna 1785 kruunun myötävaikutuksella. Kuivattamalla saatiin laajat niittyalueet karjan laiduntamiseen sekä osa myös viljelyyn ja uudisrakentamiseen.

Tuorsniemen kylässä (paremmin seutu tuttu nimistä Kyläsaari, Reikko ja Ulasoori) Savon tila oli siirtynyt tilakaupassa nimismies Juho Wadstenilta pormestari Lauri Sacklénin omistukseen. Sacklén tunnettiin aktiivisena ja tarmokkaana asioiden hoitajana sekä uudistilojen ja torppien perustajana samoin kuin siihen aikaan vastaava toimija oli myös professori Johan Kraftman Ulvilassa. Tilan isäntä Sacklén asui itse kaupungissa ja tila oli vuokralaisen (ruots. landbonde) hoidossa tuottaen hyvin. Sacklénin hallitessa Savon tilaa toimi "landbondena" 1780-luvulla Ulvilasta tänne muuttanut Matias Johansson (syntynyt 4.12.1734 Tyrväällä ruotusotilas n:o 98 Johan Roismanin poikana). Myöhemmin Sacklénin alkaessa jakaa tiluksiaan pienempiin lohkoihin, jolloin viljelytoiminta tehostui ja asukasmäärä kasvoi, siirtyi Matias Johansson viljelemään Savoon liitettyä Lantmeettarin tilanosaa, jonka alueella sijaitsee uudisrakennettu Savon kartano. Vanhan Savon asuinrakennukset olivat muinoin samassa kylämiljöössä vieläkin tallella olevan Riutan talon kanssa.

Pormestari Sacklén omisti vähitellen koko Tuorsniemen kylän ja Tuorsniemen lasibruukiin eli lasitehtaaseen hän sai vuonna 1781 etuoikeuden. Hän omisti myös kaupungin kolmannen tiilitehtaan Vähä-Raumalla. Tehdas- ja teollisuusoikeus antoi vuonna 1792 kauppaneuvos Sacklénille ja Henrikki Juh. v. Knorringille luvan perustaa tupakkatehtaan ja harjoittaa sitä toiminimellä Sacklén & Knorring.

Sacklén kirjoitti myös pieniä kirjoituksia kaupungista opetusseuran aikakauskirjaan ja Tuneldin maantietoon.

Puhtaasta asianharrastuksesta ja rasittamatta virastoja millään maksulla oli pormestari Sacklén itse ammattikuntien ensimmäisestä perustamisesta lähtien istunut puheenjohtajana kaikissa ammattioikeuksissa. Sacklén oli ankara herra eikä niinkään mestarien mieleen, mutta aina hän toimi käsityöläiselämän hyödyksi. Hän luopui tästä vapaaehtoisesta tehtävästä vasta vanhoilla päivillään.

Vielä jätettyään pormestarin toimen Sacklén vaikutti Porin kehitykseen esiintymällä tärkeimpiä asioita käsiteltäessä sekä maistraatin että porvarien kokouksissa ja antamalla vakuuttavalla kaunopuheisuudellaan kokemukseen perustuvia viisaita neuvoja.

Kauppaneuvos Lars Sacklén julkaisi vuonna 1792 Åbo Tidningissä laajan muistokirjoituksen ystävästään Johan Kraftmanista.

Kauppaneuvos Lauri Sacklén kuoli 19.5.(tai 15.8.)1795.

Muistona nykypäivän ihmisille on tämän 1700-luvun pormestarin, kauppaneuvos Lauri Sacklénin nimikkokatuna Porin Päärnäisissä eli 6. kaupunginosassa Sackleninkatu.

[muokkaa]