Pehr Ståhlfoot

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Pehr Erlanderinpoika Ståhlfoot syntyi 1690. Ylioppilas 1709, auskultanttina Turun hovioikeudessa. Toimi Porin pormestarina syksystä 1721-(välillä 3 sijaista)-1749.

Pehr Ståhlfoot avioitui vuonna 1722 Magdalena Forteliuksen (syntynyt 14.11.1697, kuoli 27.11.1782) kanssa. Puolison vanhemmat: Ulvilan kirkkoherra, rovasti Gabriel Fortelius ja puolisonsa Maria Arctopolitanus.

Ståhlfoot tuli Ruotsista siellä valittuna Porin pormestariksi syksyllä 1721. Ensi töikseen hän alkoi järjestää uutta maistraattia. Ståhlfoot lienee ollut tavattoman tarmokas mies, sillä aniharva olisi jäänyt pormestariksi nähtyään tämän ensin tulipalon ja sitten Isovihan tuhoaman kaupungin. Hän kuitenkin aikailematta ryhtyi työhön. Venäläisten sotajoukkojen talvileirityksen vuosina 1713-1714 aiheuttamien vaikeuksien ja tuhojen johdosta asukkaat olivat suurin joukoin joutuneet lähtemään kaupungista, joten vuoden 1713 vanhoista raatimiehistäkin oli paikalla vain ukko Melker. Saatiin kiireellä määräys Niilo Gottlebenille ja väliaikainen valtakirja Juhana Indrénille sekä palvelukseen kiinnitetyiksi pari virkaatekevää. Raastupakin oli tuhoutunut, joten kokouksia pidettiin Melkerin tuvassa. Kaupungin kymmenysaitasta tehtiin väliaikainen vankihuone. Tullimiestäkään ei ollut ja niinpä pormestari Ståhlfootin täytyi pitää itsellään tullihuoneenavainta ja huolehtia tulliylöskannosta.

Vasta kun yhdellä kertaa oli otettu vastaan 30-40 porvarin samanaikaiset valat, voitiin todenteolla ajatella kaupungin uudelleen rakentamista. Huomattiin kuitenkin, että tarvittaisiin voimallista apua hallitukselta (kruunulta). Anottiin 22.7.1722 vähintään kymmentä vapausvuotta maksuista ja tullin kaupungin hyväksi saamista. Kruunu myönsi 18.10.1723 vain kolme vapausvuotta, lukuun ottamatta pikku tullia, juomanpano- ja tupakkaveroja. Kun henki- ja karjarahoja ei oltu anomuksessa erityisesti mainittuna, tuli vouti niitä perimään. Hän joutui kuitenkin ilmoittamaan ylemmilleen tehtävästä luopumisesta, kun kaupungissa ei ollut muuta kuin "hävitettyjä huoneita, savupirttejä ja aniharvalla lehmä" ulosottoon pantavaksi.

Vähitellen tehtiin kaupungin ympärille taas uusi pystyaita. Uuden raastuvan, uuden viljamyllyhuoneen ja uusien asuintalojen rakentaminen pääsi alkuun. Kaupunkilaisten iloksi triviaalikoulukin saatiin takaisin ja kouluhuone oli valmiina. Kaupunki alkoi toipua ja kehittyä.

"Saadakseen myymäverojärjestyksen käyntiin" ja kun kukaan porvareista ei varojen puutteessa ja myymäveromaksun takia ryhtynyt oluen ja viinan lailliseksi myymäpanijaksi sekä keittäjäksi, alkoi pormestari Ståhlfoot itse kevaritoimen lisäksi kapakoitsijaksi. Maaherran päätöksellä 16.2.1723 hän yksinoikeudella rakensi panimon ja polttimon, hankki pannut ja kattilat sekä piti kahta kapakkaa, joista toinen oli raastuvan alakerrassa. Pormestari oli kymmenen vuoden ajan melkein ainoa kapakoitsija Porissa.

Ajat ja olot muuttuivat ja myös rahan arvo. Ståhlfoot sanoi 1740-luvulla: "Yksi raha vanhempina aikoina kävi ostokaupassa kolmesta, neljästä tai viidestä rahasta tähän aikaan."

Ståhlfoot pormestarina edisti paljon kaupungin kehittymistä terveytensä päivinä vuoteen 1748 asti. Sitten hän tuli sairaalloiseksi ja joutui jättämään virkansa sijaisten hoidettavaksi:

Sijaisena toimi ensin vuonna 1748 uuttera Henrikki Lidin.

Seuraava sijainen 22.2.-4.8.1749 oli hovioikeuden asianajaja Antero Gilberg (joka pantiin myöhemmin viralta virkavirheen takia).

Viimeinen sijainen oli porvariston suosima notarius Eerikki Miltopaeus 4.8.1749-6.5.1750. Hän toimi pormestarin sijaisena , kunnes varatuomari Lauri Sacklén valittiin 6.5.1750 seuraavaksi Porin pormestariksi.

Pormestari Pehr Ståhlfoot erosi viimein virastaan 24.11.1749 pitkään sairastettuaan ja kuoli 17.12.1769.

[muokkaa]