Pori 1700-luvun lopussa

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Pori oli kaunis pieni puutalokaupunki 1700-luvun lopussa, ennenkuin Porin palossa 1801 liekit löivät yli kaupungin tuhoten sen lähes kokonaan.

Kokemäenjoen puolelta katsottuna rannalla taajaan vierekkäin rakennetut rantamakasiinit kuvastuivat veteen yhdenmuotoisine päätyineen näyttäen kauempaa kuin isolta pystyaidalta. Siellä täällä oli muutamia tyhjiä paikkoja, joissa olivat kaupungin yleiset pistolaiturit joelle. Aiemmin rannassa oli ollut vain yksi laituri eli nk. tullisilta, mutta nyt joka neljänneksellä oli oma kivisilta ja lisäksi oli myös muutamia puulaitureita. Kivilaiturit olivat: Tullisilta raastuvan alapuolella; vuonna 1779 rakennettu Koulurannan- eli Köyhäinhuoneensilta Kirkkoneljänneksessä koulun alapuolella; Myllykadunsilta Linnaneljänneksessä ja Linnalaituri myös Linnaneljänneksessä Haagankentältä tulevan Linnan poikkikadun päässä. Kun tämä laituri piti rakentaa, kirsteiniläiset vaativat sitä sijoitettavaksi Rutulan rantaan, koska se olisi sijainnut heidän kaupunginosansa alapuolella. Siihen maistraatti ei kuitenkaan suostunut, vaan päätti paikaksi lännemmän Nummelinin rannan. Kirsteiniläiset joutuivat tyytymään Uudenkadun päässä olevaan puulaituriin.

Pitkän etualalla olevan makasiinirivin taka- ja yläpuolella kohosi epäsäännöllinen ryhmä tiheään rakennettuja taloja ja rakennuksia pitkin Raastuvanmäen ja Linnamäen rinteitä. Talojen välissä oli paikoin katu, rinne tai kapea umpikuja, kuten Kirkkorinne, Rantakuja ja Linnamäenkuja. Kauimpana idässä matalalla rannalla, minne myöhemmin 1800-luvun lopulla tuli rakennettavaksi nykyinen kivikirkko, oli vastarakennettuja taloja eli Kirsteininneljännes (Girstens kvartere) ja sen takana häämötti veistämö ahteineen, valkeana lastuista.

Lännessä, missä harju laski vähitellen kohti "Danvikin rantaa", oli avoimia paikkoja vanhan kirkon ja koulutalon vieressä sekä kaalimaita kaupungin pystyaitaan saakka. Tätä talojen, lauta-aitojen, katujen, kujien, mäkien ja avointen paikkojen sekavaa joukkoa ylempänä kohosi kaksi kaupungin komeinta julkista rakennusta, raastupa torneineen ja kirkko kellotapuleineen.

Raastupa oli, kuten 1600-luvullakin, kaksikerroksinen todennäköisesti punaiseksi maalattu puutalo. Ainakin vuonna 1774 se oli maalattu punavärillä ja varustettu keltaisilla ikkunapuitteilla. Tornin kellossa oli kullatut numerot ja viisarit. Alemman salin istuntopöydän peitti puolisininen verka. Raastuparakennus oli jo vanha ja käynyt ahtaaksi. Maaherra käydessään kaupungissa vuonna 1797 ehdotti uuden kivisen raatihuoneen rakentamista ensi tilassa. Porvarit olivatkin luvanneet tehdä sen, kun tarvittavat varat järjestyvät. Raastuvan edessä oli tori, kooltaan noin kolmannes myöhemmästä Raastuvanpuistosta. Toria ympäröivät osaksi kaksikerroksiset taitekattoiset rakennukset.

Kirkko sijaitsi vanhalla paikallaan hautausmaan ympäröimänä. Hautausmaata oli käytetty jo yli kaksi ja puolivuosisataa ja sen pinta oli kohonnut neljä kyynärää ulkopuolella kulkevaa katua korkeammalle. Punaiseksi maalatun kirkon tervattu paanukatto oli uudistettu ainakin vuonna 1772. Kirkkoa ympäröi Kirkkokenttä, jolla sijaitsivat koulutalo ja köyhäinhuone, molemmat melko rappeutuneita ja jatkuvan korjauksen tarpeessa. Saman kentän pohjoisosassa oli pakkahuone, joka oli vanhasta myllyhuoneesta muutettu, kun valmistusveroa alettiin vuonna 1773 kantaa tullissa.

Suurimmat kadut olivat tuohon aikaan Rantakatu, Kuninkaankatu ja Hämeenkatu. Rantakatu oli vilkasliikenteinen varsinkin kesäisin, kun laitureilla purettiin ja lastattiin. Sen varrella oli mm. viininlaskijan myymälä. Pohjois-eteläsuuntainen Kuninkaankatu kulki kirkon ja raastuvan välistä vastaten myöhempää Vladimirinkatua (nykyinen Otavankatu), jos sitä olisi jatkettu kulkemaan myöhemmän Hotelli Otavan yli jokirantaan. Tämä katu oli yksi kaupungin tärkeimpiä tullen Hevostorilta ja Malmintullista, jotka molemmat sijaitsivat myöhempien aikojen Vladimirinkadun (nykyinen Otavankatu) ja Konstantininkadun (nykyinen Gallen-Kallelankatu) risteyksen kohdalla. Kuninkaankatu oli kivetty vuonna 1774 Malmintullista Bäckmanin kulmaan saakka. Hämeenkatu oli kaupungin perustamisesta asti ollut kulkureittinä kaikille, jotka matkasivat Haagantullin puolelta torille tai kaupungin keskiosiin. Tämä katu kulki suurinpiirtein myöhemmän Nikolainkadun (nykyinen Valtakatu) paikkeilla. Hämeenkadun ja Kuninkaankadun risteyksen ja Haagantullin välillä oli kolme poikkikatua: Iso Raastuvankatu, joka johti torille ja raastuvalle; Myllykatu, joka johti Linnamäelle ja jokirantaan sekä Tehdaskatu, joka oli nimetty sen varrella olevan tupakkatehtaan mukaan. Vuoden 1775 kuninkaan vierailua varten oli määrätty punaisiksi maalattavaksi kaikki talot ja aidat em. pääkatujen ja Ison Raastuvankadun varrella. Kaupungista Hämeenkatua itäänpäin mennessä tultiin nk. Haagankentälle (myöhemmin Kauppatori). Tämä aiemmin laaja tasamaa oli kutistunut asuttujen tonttien takia pitkäksi kapeaksi avokentäksi, joka ulottui läpi kaupungin Haagan tulliportista Linnamäelle saakka. Haagankentälle olisi rakennettu enemmänkin, mutta jonkinlaisena esteenä olivat vanhat puodit ja makasiinit, joita oli kuutisenkymmentä ja paikoin kahdessakin rivissä. Tämän aukean toisella puolen oli runsasväestöinen kaupunginosa eli Kirsteininneljännes.

Haagankentän yli pohjoiseen kuljettaessa ja pohjoispäässä länteenpäin käännyttäessä saavuttiin pian Linnamäelle. Viimeinenkin mylly oli poissa ja antanut tilaa uusille rakennuksille. Juhana-herttuan sinne linnansa rakentamista varten hankkimat suuret kivet olivat vielä paikalla. Linnamäeltä avautuivat paikoin hienot näköalat ja se olikin kaupunkilaisten suosima kävelypaikka.

Maanpuolella oli näkyvissä kaupungin pystyaita, joka samoin kuin 1600-luvulla säännöttömänä kaarena ympäröi kaupunkia kulkien laivaveistämöltä suurinpiirtein myöhemmän 1800-luvun Kauppatorin läpi myöhemmän Konstantininkadun paikkeilta sinne, missä sitten 1800-luvulla Läntinen Linjakatu päättyi rantaan. Vuoden 1781 jälkeen pystyaitana oli vino kolmen (tai vähintään 2½) kyynärän korkuinen aita. Jossain kohtaa sen korvasi aitauslinjassa oleva rakennus, useimmiten ulkohuone.

Kaupungin kolme tullihuonetta oli uudestaan katettu vuonna 1783. Tulliporttien luona oli nk. kääntöpyörät (trissor). Pystyaidan etupuolella kulki kapea maantie molempien tulliporttien välillä ja aidasta itäänpäin tie Aittaluotoon, jonne Herralahden salmen yli johti vuonna 1781 rakennettu, 123 kyynärää pitkä, viiden puuarkun kannattama silta.

Pori oli tuohon aikaan pääosiltaan erittäin hyvin rakennettua, varsinkin uudemmat rakennukset olivat kauniita. Porttien päälle oli jo kiinnitetty numerotaulut. Rakennuksia oli alettu rakentaa myös kivestä. Kaupunkiin kuului kaikkiaan 272 tonttia. Vuonna 1801 Porin palossa tuli tuhosi kaupungin melkein jäljettömiin. Kahdeksassa tunnissa 272 asuintaloa ja julkiset rakennukset, lukuunottamatta kirkkoa, olivat palaneet hehkuvaksi tuhkaläjäksi sekä lähes 2 500 ihmistä oli jäänyt kodittomiksi. Tulelta säästyi kuin ihmeen kaupalla vain vanha kirkko ja yksi pieni tölli kaupungin länsiosassa.

[muokkaa]