Pori 1850-luvun alussa

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Pori oli kukoistava kaupunki 1850-luvun alussa ennen vuoden 1852 Porin paloa. Jo vuonna 1574 kaupunki oli jaettu neljään kaupunginosaan: Kirkkoneljännes, Linnaneljännes, Malmineljännes ja Torineljännes. Kirkkoneljänneksessä sijaitsivat vanha kirkko ja raastupa. Linnaneljännes oli sen mäen ympärillä, jolle Juhana-herttua oli aikonut rakentaa linnansa. Etelämpänä Päärnäisten puolella lounaassa oli suurin Malmineljännes ja kaakossa Torineljännes Kuninkaanhaan seuduilla.

Isotori eli Raastuvan tori vastasi myöhempää Raastuvanpuistoa, mutta oli melkoisesti pienempi. Torin ympärillä etelässä ja lännessä olevat talot sijaitsivat nykyisen puistoalueen sisäpuolella. Etelästä katsottuna Isotorin leikkasi noin kolmannelta osaltaan idästä länteen kulkeva Kuninkaankatu, joka meni suurin piirtein myöhempien aikojen Hotelli Otavan ja Teatterin tonttien välin paikkeilla. Toria ympäröivät talot melkein joka puolelta. Vasemmalla torin lounaiskulman ja Kuninkaankadun välissä oli Rikstenin apteekki, jonka sisäänkäynnin molemmin puolin olivat hyvinhoidetut ja -leikatut pensasaitaistutukset. Kuninkaankadun toisella puolen oli Rosenlewin yksikerroksinen harmaaksi maalattu puutalo (josta aikanaan sitten alkoi tuhoisa vuoden 1852 Porin palo). Kuusi korttelia tästä talosta oli jyrkällä raastupaa kohden viettävällä mäellä Grönfeldtin kaksikerroksinen, harmajansinipunertavaksi maalattu talo. Raastuvan pohjoispuolelta kulkevan Kuningattarenkadun toisella reunalla näkyi lähimpänä raastupaa kauppias R. Souranderin valkoiseksi maalattu, laudoitettu talo. Etelästä katsottuna oikealla puolen toria, vastapäätä apteekkia, oli lauta-aidan takana asumaton tontti, jonka edustalla tavallisesti istui rinkelien, nekkujen ym. myyjättäriä. Toisella puolen Kuninkaankatua, noin Rosenlewin taloa vastapäätä, oli nk. Keckoniuksen eli Petrellin talo ja sieltä torillepäin oli näkyvissä suuri punaiseksi maalattu puurakennus. Talon keskelle sijoitetusta holvatusta portista pääsi pihanpuolelle, jossa oli yksikerroksisessa talossa Petrellin sali. "Petrellin salissa" oli ollut muinoin vuorotellen sotilasmaneesi, kreikkalaiskatolinen kirkko, koulu- ja teatteri-huoneisto. Petrellin talon yläpuolella mäenrinteellä kohosi Souranderin kaksikerroksinen rakennus, keltaiseksi maalattu, hyvinhoidettu ja kaupungin komeimpia. Toisella puolen Kuningattarenkatua, raastuvan vieressä, Isotorin koillispuolella oli Ignatiuksen keltaiseksi maalattu kaksikerroksinen talo.

Etelässä vastapäätä piikkitornista raastupaa oli Isotorin laidassa kolme hyvinhoidettua taloa. Kaakkoiskulmassa oli Indreniuksen keltainen kaksikerroksinen rakennus. Keskimmäisenä oli Numersin (myöhemmin Oldenburgin) talo, josta torin puolelle näkyi yksikerroksinen vihreäksi maalattu rakennus ristipäätyineen. Lounaiskulmassa toisella puolen etelään kulkevaa katua ja suorassa kulmassa apteekkitaloa vastaan oli pensasaidan takana yksikerroksinen vaaleanpunainen Ekelundin talo. Isotori oli siihen aikaan maalauksellinen näky kauniine, hyvinhoidettuine taloineen.

Isotorilla oli vilkasta kaupankäyntiä. Varsinkin markkinapäivinä se oli täynnä talonpoikaiskuormia ja kauppakojuja. Toisinaan torilla harjoittelivat myös venäläiset sotilaat uniformuissaan.

Länteen Kuninkaankatua kuljettaessa tuli pian Kirkkotorille. Sieltä näkyi etelässä suuri Wallenstrålen sokuritehdasrakennus yli muiden matalien yksikerroksisten talojen. Näistä mainittakoon esimerkiksi vihreäksi maalattu Renvallin pitkä puurakennus kirkkotorin länsilaidalla. Kauempana luoteiskulmassa näkyi Amnoriumin keltaisen talon takana asessori Johnssonin (myöhemmin Isak Carströmin) harmaa, maalaamaton kaksikerroksinen suuri puutalo, josta oli upea näköala Kokemäenjoelle. Kirkkotorin pohjoispuolella oli vuonna 1701 rakennettu Porin vanha kirkko, korjattuna, jatkettuna ja viimeksi vuonna 1825 ristikirkoksi uudistettuna. Kirkkoa ympäröivät tuuheat jalavat, jotka oli istutettu Kirkkotorille, entiselle hautausmaalle.

Kirkon toisella puolen, kirkkotorin luoteiskulmassa oli kivestä vuosina 1811 ja 1812 rakennettu, valkeaksi rapattu koulurakennus, holvatulla katolla, korkeine ikkunoineen. Se oli aikoinaan ollut maan komeimpia koulutaloja, mutta rakennettu paaluttamattomalle alustalle ja niinpä se oli alkanut pian rappeutua vaatien jatkuvaa korjausta. Karjarannan suunnalla oli koulun kanssa samassa linjassa pakkahuone sekä kaupungin kuumesairaala.

Sellaista oli siihen aikaan pääkeskustassa, mutta etäämmällä rakennukset olivat enimmäkseen yksikerroksisia puutaloja, joista suurin osa maalaamattomia. Paikoitellen oli jokunen avoin paikka, puutarha tai korkeampi rakennus, kuten esimerkiksi nk. Wahlroosin torni Malmineljänneksessä. Tämä erikoisennäköinen kulmarakennus oli kolmikerroksinen ja ylempi kerros oli aina alempaa hiukan pienempi.

Huomattavimmat kaupungin kaduista olivat Kruunuprinssinkatu ja Rantakatu. Kruunuprinssinkatua kutsuttiin myös "Isoksi kaduksi". Se vastasi suunnilleen 1700-luvun Hämeenkatua ja myöhempää Nikolainkatua (nykyinen Valtakatu) ollen liikenteeltään suurin ja parhaiten rakennettuja.

Kun Isotorin kaakkoiskulmasta mentiin Indreniuksen talon ohi poikkikatua eteläänpäin, tultiin Kruunuprinssinkadulle kulmaan, jossa olivat Bäckmanin ja Selinin talot. Edelleen kuljettaessa Kruunuprinssinkatua itään ja käännyttäessä kahden kadunkulman päästä oikealle tultiin nk. Uudelle torille, joka muinoin oli Haagankenttä ja 1800-luvun lopulla sitten Kauppatori.

Rantakadulla ei enää ollut rantapuoteja ja -vajoja. Sen varrella sijaitsivat vierekkäin Björkmanin ja Ascholinin kaksikerroksiset kivitalot. Tässä kulmassa raastuvalta rantaan menevän kadun varrella oli kauppahuoneen Björkman & Rosenlew puoti. Suoraan raastuvan alapuolella sijaitsivat Martinin ja Moliisin (myöhemmin Lundborgin) yksikerroksiset puutalot. Näiden ja viimeksi mainittujen välillä oli taajaan rakennettu kaupungin neljännes, missä matalien puurakennusten keskellä oli vanha kivitalo, jonka oven yläpuolella luki suurin kirjaimin "Johan Ascholin". Tämä rakennus sijaitsi raastuvan pihalla ja sen yläkerroksessa oli ala-alkeiskoulun huoneisto ja alakerrassa makasiineja.

Etäämpänä em. Lundborgin talosta olivat vielä Björnbergin ja Timgrenin suuret kivitalot. Vielä kauempana idänsuunnalla oli Varvintori eli Itäinen tullikenttä, rannassa lauttauspaikka ja muutamia makasiineja.

Jokirannan lauttauspaikalta kuljettaessa "vanhan kaupungin" ja "uuskaupungin" erottavaa Isoa Linnankatua jäi vasemmalle puolelle Johanneslehdon etupuolella Seurahuone puutarhoineen. Seurahuone oli valmistunut vuonna 1825. Jatkettaessa matkaa etelään tätä katua, jota sen puuistutusten vuoksi kutsuttiin myös "bulevardiksi", osa alueesta oli vielä rakentamatonta, mutta siellä oli mm. Björnbergin puutarha, jonka porttia koristi puusta veistetty leijona ammottavine kitoineen.

Muutaman kadunkulman jälkeen tultiin vanhaa kaupunkia etelässä rajoittavalle maantielle, jonka toisella puolen oli muutamia kaupunkilaisille kuuluvia puutarhoja huvimajoineen, lehtokujineen, marjapensaineen ja kukkalavoineen. Vähä-Raumalle vievän tien vieressä sijaitsivat tavattoman pitkät "tykistötallit" ja fajanssitehdas sekä tien toisella puolen Hamppustenmäen hautausmaa.

"Vanhassa kaupungissa" oli tuohon aikaan kaikkiaan 299 tonttia ja "uuskaupunkiin" laskettiin 146 tonttia. Tämän kaupungin tulipalo tuhosi vuonna 1852 lähes kokonaan "uuskaupunkia" lukuunottamatta. Kaupungin 392 asutusta tontista tuli hävitti 295 tonttia. Tärkeät vanha kirkko, raastupa, koulu, laivaveistämö ja useimmat kauppiaiden makasiinit suola-, vilja- ja muine varastoineen tuhoutuivat. Rakennuksia paloi yli 900, jolloin noin 4 600 ihmistä jäi kodittomiksi kaupungin 6 300 asukkaasta.

[muokkaa]