Rosenlew
Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista
Porilaisesta vuonna 1853 perustetusta Rosenlew-yhtiöstä kehittyi 1900-luvun puoliväliin mennessä laaja-alainen perheyritys, yksi Suomen suuryhtiöistä teollisuuden alalla, eli W. Rosenlew & CO., Osakeyhtiö. Yhtiön pääkonttori sijaitsi Etelärannassa vuonna 1854 valmistuneessa uusrenesanssityylisessä kulmarakennuksessa, jonka oli suunnitellut von Heideken.
Rosenlew-suvun hallussa toimineen yhtiön osakkeet myytiin vuonna 1987 Rauma-Repola Oy:lle. Niin entinen Rosenlew jäi muistoihin ja sulautui osana UPM Kymmene konserniin.
Nykyisin Rosenlewin menestykkääseen historiaan voi tutustua Satakunnan museon Rosenlew-museossa Aittaluodossa, Kuninkaanlahdenkatu 14. Museo sijaitsee perinteisen tehdasalueen tuntumassa 1860-luvulla rakennetussa kruunun viljamakasiinissa.
Historia
Rosenlew-suku ja kaupan alkuvaiheet
Rosenlew-suku polveutuu perimätiedon mukaan vanhasta mecklenburgilaisesta aatelissuvusta. Suvun ensimmäinen suomalainen jäsen tuli maahamme 30-vuotisen sodan aikana. Rosenlewit palvelivat sotilaina kuningasta Suomen ollessa Ruotsiin liitettynä 1600- ja 1700-luvuilla. Kun maamme vuonna 1809 solmitussa Haminan rauhassa liitettiin Venäjään, Rosenlewit omistautuivat kaupalle ja teollisuudelle.
Ensimmäisenä sotilaanuran jätti Carl Fredrik Rosenlew ryhtyen kauppiaaksi. Hän sai Porissa vuonna 1820 porvarioikeudet tuonti- ja vientikaupan harjoittamis- sekä avoimen kauppapuodin pitämisoikeuksineen. Rosenlew solmi yhtiösopimuksen paikkakuntalaisen kauppias August Wilhelm Björkmanin kanssa. Etupäässä puutavaran vientiä harjoittavan liikkeen toiminimeksi tuli Björkman & Rosenlew. Toiminimi oli mukana perustamassa sisämaahan vesisahoja. Kauppahuonetta alkoi puutavarakauppojen lisäksi kiinnostaa laivanvarustusliikennekin. Koska 1830- ja 1840-luvuilla Pori oli Suomen huomattavin merenkulkukaupunki, tämä liiketoiminta laajeni ja toiminimestä tuli kaupungin suurimpia varustamoja. Kauppahuoneen alukset veivät puutavaran lisäksi tervaa ja toivat palatessaan suolaa, toisinaan myös viljaa, kahvia, sokeria jne. Alukset kulkivat myös rahtiliikenteessä. Kun Carl Fredrik Rosenlew vuonna 1852 kuoli, oli menestyneestä liiketoiminnasta kertynyt suuri omaisuus ja tulevan suuryhtiön perusta oli luotu.
Rosenlewin perustaminen 1853
C.F. Rosenlewin elämäntyötä jatkoivat hänen molemmat poikansa. Vanhin veljeksistä Fredrik Wilhelm Rosenlew perusti kauppias Johan Gustaf Holmbergin kanssa 28.2.1853 liikkeen W. Rosenlew & Co. Toiminimi pitää perustamispäivänään 1.3.1853, jolloin on päivätty yhtiön perustamisesta tiedottava kiertokirje liikeystäville. Vuonna 1857 tuli myös nuorempi veli Carl Petter Rosenlew liikkeen osakkaaksi. Aluksi uusi yhtiö isän liikkeen tapaan keskittyi kauppaliikkeisiin, puutavaravientiin ja rahtiliikenteeseen.
Laajenemisen aika
Yhtiön johtaja Wilhelm Rosenlew tajusi pian puutavarateollisuuden tulevaisuuden mahdollisuudet. Vilkastuva kauppa, liikenne ja rakennustoiminta vaati aina vain enemmän puutavaraa. Hän osti erään ulkomaalaisen ystävänsä kanssa vuonna 1871 Porin Höyrysaha Yhtiön sekä vuonna 1862 perustetun Isonsannan Höyrysahan, joka oli maan ensimmäisiä höyrysahoja. Rosenlewin toiminimi oli vuodesta 1877 yhtiön ainoa omistaja. Kokemäenjokea pitkin kuljetettiin yhä kasvavia raaka-ainemääriä. Jo vuonna 1872 yhtiö perusti uuden sahalaitoksen, Seikun Sahan. Seikun koneistoa täydennettiin vuonna 1876 kimpisahalla. Porin Höyrysaha Yhtiö kehittyi suuryritykseksi ja luovuttiin vähitellen vähittäiskaupasta sekä varustamoliikkeestä. Toiminimi otti vuonna 1877 haltuunsa 1858 perustetun Porin Mekaanisen Työpajan, josta kehittyi eräs maamme huomattavimmista konepajoista erikoisalana maanviljelyskoneet ja kauppavalutavara. Konepajaa laajennettiin vuonna 1885 laivaveistämöllä ja 1893 hinaussliipillä laivoja varten. Vuosisadan vaihteessa yhtiön toimialaa laajennettiin Ulasoorin Tiilitehtaalla. Puutavarakauppa säilyi kuitenkin tärkeimpänä.
Kauppaneuvos Wilhelm ja patruuna Carl Rosenlewin perilliset muodostivat vuonna 1907 liikkeen uudelleen osakeyhtiöksi, jonka nimeksi tuli W. Rosenlew & Co., Osakeyhtiö. Toiminimi säilytti perheyhtiön luonteen. Ensin Wilhelmin veli Carl Rosenlew ja sitten Wilhelmin pojat, Hugo Rosenlew ja Georg Rosenlew olivat kauppaneuvos Rosenlewin kuoltua toiminimen johdossa. Sitten vuodesta 1915 aina 1930-luvun loppupuolelle oli johtavana voimana lääket. ja kirurgian tri Wilhelm Rosenlew tukenaan veljensä vuorineuvos Erik Rosenlew. Tri W. Rosenlewin kuoltua siirtyi johtoon yhtiössä vuodesta 1916 toiminut hallituksen puheenjohtaja, vuorineuvos Rafael von Frenckell, kunnes fil.maist. Sven-Erik Rosenlew tuli johtajaksi.
Puunjalostuksen laajentaminen
Jo 1800-luvun lopulta oli mietitty ratkaisua pienpuun ja sahajätteen järkiperäiseksi käytöksi. Toimintaa laajentamalla asia ratkaistiin. Vuonna 1913 aloitti toiminnan Laatikkotehdas, jossa käytettiin karkeampaa jätepuuta, ja vuonna 1920 Sulfaattitehdas, jossa voitiin käyttää pienempää jätepuuta. Vuonna 1921 valmistui kemiallista puunjalostusta täydentämään vielä Sulfiittitehdas. Toiminimen tarkoitus on ollut kehittää puunjalostus mahdollisimman pitkälle. Niinpä Sulfaattitehtaaseen aluksi yhdistettiin Voimapaperitehdas, johon vuonna 1923 liitettiin Säkki- ja Pussitehdas. Vuonna 1929 perustettiin Hiivatehdas, jossa Sulfiittitehtaan jätelipeästä saatavaa sokeria käytettiin raaka-aineena. Seikun Saha rakennettiin vuonna 1939 kokonaan uudelleen. Alettiin valmistaa koottavia puutaloja vuonna 1941 ensin Laatikkotehtaassa ja sitten perustettiin Puutalotehdas, jonka paikaksi tuli Isonsannan vanha saharakennus.
Rosenlewin hinaajia
- Azalea
- Iso-Mars, rakennettu 1898
- Mars II. rakennettu 1919, luovutettiin alkukesällä 1945 sotakorvauksena Neuvostoliitolle
- Wilpas, oli sota-aikana puolustusvoimien käytössä ja vuonna 1948 palautettiin Poriin
- Kurt I, hankittiin vuonna 1945 luovutetun Mars II:n tilalle
Kun Porin silta vuonna 1926 valmistui, hinaajat Azalea, Wilpas ja Mars II varustettiin kaatuvalla savupiipulla ja mastolla. Hinaaja Mars II:n savupiippu ja masto muutettiin takaisin kiinteiksi luovutusta varten vuonna 1945.
Energiatuotanto
Rosenlewin yrityksen nopea laajeneminen vaati paljon sähkövoimaa, niinpä vuonna 1912 perustettiin Poriin sähkövoimakeskus kaksine höyrypannuineen sekä 3000 voltin AEG-turbogeneraattoreineen. Myöhemmin voimakeskuksen laitoksia usein laajennettiin ja nykyaikaistettiin. Voimakeskuksesta saivat sähköä omien laitosten lisäksi myös Porin kaupunki ja ympäristö, joten Rosenlewin toiminimellä on ollut suuri merkitys Satakunnan sähköistämisessä. Voimakeskus ei enää riittänyt, kun selluloosatehdas käynnistyi, vaan perustettiin tytäryhtiö Porin Voima Osakeyhtiö, jonka Äetsän koskiin rakentama vesivoimalaitos vuonna 1922 valmistui. Rosenlew oli aina energiatuotannossaan omavarainen ja osakkaana myös muissa Kokemäenjoen vesivoimalaitoksissa.
Rosenlew ja työväki alkuvuosikymmeninä
Yhtiö pyrki alusta asti huolehtimaan alaistensa viihtyvyydestä järjestäen mm. harrastustoimintaa, kilpailuita ja retkiä. Jo 1800-luvun puolella perustettiin eläke-, hautaus- ja sairasapukassoja. Toiminimen palveluksessa oleville rakennettiin 1900-luvun alusta lähtien ajan vaatimuksia vastaavia asuntoja. Liikunta- ja kulttuuriharrastuksia syntyi yhtiössä jo 1870- ja 1880-luvuilla kolmessa suuressa työpaikassa: Porin Konepaja, Seikun Saha ja Vanha saha.
Yhtiö teki aloitteen työväen soutu-urheilulle vuonna 1878 hankkimalla Englannista airot ja kilpasoutuveneen piirustukset. Kumpikin saha teki oman veneensä, joista tuli hieman erilaiset, koska rakentajat tekivät niihin omia muutoksiaan. Valittiin soutajat ja harjoittelu alkoi. Harrastuksen alkuunpanija kauppaneuvos Rosenlew seurasi innolla toimintaa ja hänen toiveestaan kilpailut alkuvuosina pidettiin Yyterin selällä hänen huvilansa edustalla. Hän myös lahjoitti venekunnille silkkisen palkintolipun, josta kilpailtiin. Myöhemmin kilpailtiin Kokemäenjoella kaupungin edustalla Friitalan lautan ja Porin sillan välillä. Useimmiten Vanhan sahan joukkue voitti nämä melkein jokavuotiset soutukilvat, vaikka Seikun saha sai vuonna 1888 rakentaa uuden veneen. Viimeiset kilpailut pidettiin vuonna 1898.
Seikun sahalla oli 1890-luvulla päälliköiden ja työväen yhteinen voimisteluseura, jolla oli toimintaa eri-iltoina vanhemmille ja nuoremmille työntekijöille. Ryhmät esiintyivät oman väen tilaisuuksissa.
Sahojen yhteinen lauluseura perustettiin vuonna 1878. Kuorotoiminta oli aktiivista ja Seikun sahan konttorissa pari kertaa viikossa pidettyihin harjoituksiin tultiin, vaikka työpäivän pituus oli tuolloin vielä 12 tuntia. Kuoro esiintyi yhtiön omien juhlien lisäksi myös Porin VPK:n vuosijuhlassa Juhannuslehdossa.
Johtajiston aloitteesta perustettiin vuonna 1893 molemmille sahoille oma torvisoittokuntansa. Soittokunnan johtajiksi saatiin lopulta Seikun sahalle soittotaiteilija Viinanen ja Vanhalle sahalle lukkari/urkuri Tuukkanen, josta myöhemmin tuli Reposaaren kanttori. Kun oli hankittu harjoitussoittimet, aloitettiin harjoittelu aivan soiton alkeista lähes jokaisena arki-iltana lukuunottamatta lauantaita. Taidon lisäännyttyä ja lukumäärän vakiinnuttua kahteentoista, myöhemmin 18, voitiin Saksasta Kruspen tehtaalta tilata "oikeat" uudet soittimet, joilla soitettiin ensi kerran jo huhtikuun lopulla 1893 työväelle pidetyssä vappujuhlassa kolme kappaletta. Soittokunnan ensiesitys oli menestys. Myöhemmin vuonna 1900 Seikun sahan orkesteri sai 1. palkinnon kesäkuussa Helsingissä pidetyillä laulu- ja soittojuhlilla. Seikun Sahan Soitto-Seuran torvisoittokunta oli suosittu Porissa ja esiintyi säännöllisesti kesäisin Teatterin verannalla. Soittokunnat alkoivat järjestää omia konsertteja vähintään kerran vuodessa. Esiinnyttiin suuremmissa kansanjuhlissa ja kesäisin Juhannuslehdossa. Soittokuntien toiminta loppui kansalaissodan aikana vuonna 1917.
Siikajuhlaperinne lienee alkanut jo 1880-luvulla. Alunperin oli kyse talollisten uittotyönjohtajille pitämistä kesteistä. Vuosien mukana siikajuhlat ja pitopaikat muuttuivat niin, että 1980-luvulla juhlat pidettiin Yyterissä yhtiön lomakylässä kaikille yhtiön palveluksessa oleville yhteisesti.
Myöhempien vuosien kerho- ja yhdistystoimintaa
Kansalaissodan jälkeen ja Suomen itsenäistyttyä työpaikkojen kerhotoiminta muuttui työntekijäjohtoiseksi aiemman johtajiston alotteiden, johdon ja ohjauksen sijaan.
Puutarhakerho perustettiin vuonna 1938 yhtiön suostumuksella ja rahoituksella sekä työntekijäin suurella kannatuksella. Kerho sai säännöt ja rekisteröitiin. Aluksi yhtiö lahjoitti 29 viljelyspalstalle maata ja myöhemmin vielä lisää. Viljelysmaa, jo 7,07 ha, oli jaettu 115 kerhopalstaan ja 115 perunapalstaan. Noina sodan pulavuosina oli ensiarvoisen tärkeää, että näin 230 perhettä sai lisäystä ruokaansa viljelyksiltä kohtuullisen pienellä jäsenmaksulla ja vuokralla. Palstojen lukumääräksi tuli 510, kun Rosenlew-yhtymä lahjoitti vielä maata Ulasoorin, Varvourinjuovan, Toejoen ja Konepajan alueilta. Esimerkiksi vuonna 1943 kerhossa oli jo 626 jäsentä. Miesten palattua sodasta työvoimaa oli enemmän ja saatiin tarpeellista lisämaata. Muukin kerhotoiminta alkoi elpyä ja tehtiin kesäretkiä.
Kokoontumisia varten lähinnä talkootöinä rakennettiin "Keskusmaja", joka valmistui vuonna 1956. Alkoi myös majojen rakentaminen palstoille yhtiöltä saatujen piirustusten mukaan. Palstainnostus alkoi vähetä 1940-luvun lopulla yleisen elintarvikkeiden saannin helpottuessa. Edelleen 1950-luvulla tämä suuntaus jatkui niin, että vuonna 1960 oli enää 95 jäsentä.
Rosenlew-yhtymän Virkailijayhdistys perustettiin vuonna 1952. Siinä oli taloudellinen, opinto- ja retkeily- sekä huvi- ja ohjelmatoimikunnat. Tarkoituksena oli ammattitaidon kehittäminen ja kulttuuritoiminta. Virkailijayhdistys alkoi vuonna 1953 pitää syksyisin jokavuotisia 1-3 päiväisiä luentopäiviä, joiden tarkoitus oli jäsenkunnan kouluttaminen. Luennoitsijoina oli maan parhaita asiantuntijoita ja aina myös yhtiön johdon puheenvuoro ajankohtaisista kysymyksistä.
Yhdistyksen näytelmäpiiri aloitti vuonna 1961 ja onnistunut ensiesitys oli yhdistyksen vuosikokouksessa jo seuraavana vuonna. Näytelmäpiirin toiminta hiipui, mutta elpyi uudelleen vuonna 1972 ja useita näytelmiä esitettiin, kunnes piiri hajosi vuonna 1975 ohjaajan poismuuton takia.
Virkailijayhdistyksen naiskuoro "Talontytöt" perustettiin vuonna 1974 kuoronjohtajanaan Eino Grönvall. Innostunut toiminta jatkui vuoteen 1978, jolloin ei löydetty uutta johtajaa Grönvallin lopetettua korkean iän vuoksi.
Yhdistyksen toimesta alettiin pitää suosittuja lastenjuhlia vuodesta 1977 alkaen. Ohjelmassa oli aina näytelmä ja yhteislaulua. Joulun aikaan pidettävien koko perheen juhlien vakituisena kohokohtana oli joulupukin saapuminen lahjoineen.
Muuta kerhotoimintaa
Yhtymän eri työpaikoille perustettiin useita uusia kerhoja. Enimmillään niitä oli vuonna 1982 toiminnassa parisenkymmentä. Useimmat liittyivät urheilu- ja ulkoiluharrastuksiin, mutta muitakin oli, kuten Tyttö- ja poikakerho, Nuorisokerho, Eläkeläiskerho ja Ensiapukurssit. Kulttuurikerhoista mainittakoon soittokuntien lisäksi Naisten laulukerho, useita käsityökerhoja ja Posliininmaalauskurssit. Metallikerhoon kuului Konepajan työntekijöitä ja virkamiehiä.
Valokuvauskerho perustettiin vuonna 1977 ja sen tavoitteena oli eri puolilla yhtiötä työntekoa dokumentoiva kuvaaminen ja innostaminen valokuvaharrastukseen. Toimintaan kuului myös kilpailuja, näyttelyitä ja koko perheen valokuvausretkiä.
Shakkikerho lienee perustettu vuonna 1958. Tavoitteena oli shakkitaidon kehittäminen ja vapaa-ajan vieton edistäminen. Myös kilpailuja järjestettiin.
Metsästyskerho ry:n perustamiseen vuonna 1960 vuorineuvos Sven-Erik Rosenlew suhtautui erittäin myönteisesti ja järjesti yhtiön Lavian ja Suodenniemen kunnissa sijaitsevat maa-alueet kerholaisten metsästys- ja muuhun virkistyskäyttöön. Suodenniemellä maatalo kunnostettiin metsästysmajaksi, jossa voi myös yöpyä. Toiminnan tarkoituksena oli vapaa-ajanviettomahdollisuuksien luominen metsästys-, riistanhoito-, kalastus- ja luonnonsuojelualoilla. Kerhon vuoden 1982 jäsenmäärä oli 36 henkilöä.
Hopeakerho ry syntyi vuonna 1970 eläkeläisten kokoontuessa suunnittelemaan kerhon perustamista kaikille yhtiön eläkeläisille puolisoineen. Kerhon päämääränä oli jäsenten henkisen ja ruumiillisen kunnon ylläpito sekä entisten työtovereiden tapaaminen. Jäsenistön määrä vuonna 1982 oli noin 500 henkeä. Pidettiin kokouksia ja kerhotilaisuuksia, joissa omat laulu- ja tanssiryhmät esiintyivät. Tilaisuuksissa oli myös yksinlaulu-, lausunta- ja murrejuttuesityksiä sekä kilpailuja. Käsityöjaosto valmisti erilaisia käsitöitä myyjäisiä varten. Retkeilyjaosto järjesti teatteri- ja muita retkiä jopa ulkomaanmatkojakin. Kerhon toiminta oli alusta alkaen hyvin aktiivista.
Lomakylä
Rosenlew perusti jo sodan loppuvaiheessa Yyterin hiekkakankaalle kasvaneeseen männikköön mökkikylän ja järjesti siellä työntekijöilleen kesäleirejä. Mökkikylästä kasvoi oikea lomakylä, jossa pidettiin juhannus- ja siikajuhlia sekä muita tilaisuuksia. Rosenlew-yhtiön osakekannan myynnin jälkeen muuttui tämä lomakylä UPM Kymmenen lomakyläksi, jossa nykyisin on toiminut vuokralaisena mm. Paulan Pidot-niminen majoitus- ja ravitsemusyritys.
Joulukuussa 2007 osti Yyterin kartanon omistaja, kiinteistösijoittaja Ville Majasaari lomakylän maa-alueineen UPM Kymmeneltä aikomuksenaan myydä lomakylä myöhemmin edelleen.
Yhteenveto
Rosenlew oli kansainvälisestikin tunnettu laaja-alainen suuryhtiö ja merkittävä työllistäjä Porin seudulla. Enimmillään yhtiössä työskenteli 5 300 henkeä 1970-luvulla.
Lähteet
- W. Rosenlew & Co., Osakeyhtiö 1853-1953
- Porilaisten kaupunki, Satakunnan museon julkaisu 9/1993
- Satakunnan Kansan artikkelit
