Segelföreningen i Björneborg
Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista
Purjehdusseura Segelföreningen i Björneborg on Suomen vanhin purjehdusseura (sekä samalla myös maan vanhin urheiluseura) ja se on perustettu vuonna 1856.
Sisällysluettelo |
Historia
Seuran alkuvaiheet
Kun Poriin perustettiin 26.1.1856 Purjehdusseura, jonka jäsenet olivat kaupungin varakasta yläluokkaa. Seura kasvatti kaupungin pursien määrän kolmenkymmenen vaiheille. Lisäys oli suuri, koska vielä vuonna 1845 oli vanhassa merikaupungissa ollut vain neljä purtta.
Seuran ensimmäiseksi kerhomajaksi rakennettiin komea rakennus lähellä Ulvilan kirkkoa olevaan Saareen - "på Saaris holme" - ja sinne tehtiin yhteispurjehduksia. Ulvilaan asti purjehtiminen alkoi kuitenkin tuntua hankalalta. Seuran jäsenten keskuudessa virisi 1860-luvun alussa ajatus uuden kokoontumispaikan saamisesta lähempää. Sopivaksi paikaksi todettiin alavirrassa oleva Luotsinmäki, joka tuolloin oli pieni, autio ja kivinen mäki. Kaupunki antoikin vuonna 1862 Luotsinmäen purjehdusseuran käyttöön 25 vuodeksi. Seura vietti siellä jo vuonna 1863 vuosijuhlansa, johon osallistui mm. silloinen lääninkuvernööri, paroni Cedercreutz. Seuran jäsenet alkoivat talkoilla raivata kiviä pois paikalta kuormakaupalla ja istuttivat tilalle vehreitä puita. Myöhemmin sinne saatiin myös paviljonki. Luotsinmäen paviljongista tuli vuosikymmeniksi porilaisille viihtyisä kesäretkipaikka, jonne pääsi myös maitse. Seuran jäsenten aktiivisuuden vuoksi Luotsinmäki kaunistui vuosi vuodelta. Vasta vuonna 1906 todettiin paviljongin alkaneen rapistua, mutta silloin olikin jo saatu uusi paviljonki Mäntyluotoon.
Seuran jäsenet tekivät usein myös huvimatkoja yhteispurjehduksina Reposaarelle ja meri alkoi vetää puoleensa. Niinpä vuonna 1886 hankittiin Loisto-nimiseltä saarelta näitä retkiä varten pari pientä rakennusta, jotka kunnostettiin purjehdusseuralaisia varten. Paikka oli alkuun hyvin suosittu, mutta reitti sinne Sodön seutuville oli hankala ja kiinnostus väheni. Loiston paikasta luovuttiin 12 vuoden jälkeen.
Suunnitelmia uudesta paviliongista
Seuralaiset alkoivat suunnitella muuttoa Mäntyluotoon, jonne oli juuri valmistunut rautatieyhteys ja aloitettu sataman rakentaminen. Asetettiin vuonna 1898 toimikunta paviljongin hankkimiseksi meren äärelle. Jo vajaan vuoden kuluttua anottiin kaupungilta paikan saamista paviljonkia varten Mäntykallon luoteisrannalta. Piirustukset tehtiin herrojen Krook ja Thomesin arkkitehtitoimistossa ja rakentamista piti valvoa arkkitehti Aug. Krookin. Kaupunginvaltuusto antoi luvan, mutta rahoitusta ei saatu järjestymään ja suunnitelma siirtyi tuonnemmaksi. Sitten suunnitellulta paikalta alettiinkin louhia Mäntykallon kallioista kiviä satamarakennuksen tarpeisiin ja piti löytää toinen paikka.
Seuraavaksi vaihtoehdoksi toimikunta ehdotti Vasikkaluotoa paviljongin paikaksi. Rakennuspiirustukset tälle paikalle tilattiin tamperelaiselta herra Torkel Nordmanilta. Vasikkaluodossa, joka nykyisin on jäänyt satamakenttien alle, vietettiin seuran vuosijuhlaa vuonna 1903 ja jäsenet ihastuivat paikkaan, jonka rantakin oli aika hyvä seuran veneille. Alue oli kuitenkin Rautatiehallituksen omistuksessa eikä lupaa rakentamiseen myönnetty.
Paviljonkitoimikunta ilmoitti seuran kokouksessa 19.7.1904, että kaupunginvaltuusto oli vuokravapaasti luovuttanut seuran käyttöön 50 vuodeksi alueen Mäntyluodon etelärannalta paviljonkia varten ja antanut oikeuden käyttää tontin edessä olevaa rantaa ja vesialuetta venesatamaa varten. Tämä paikka on nykyistä Mäntyluodon hotellia vastapäätä olevalla ranta-alueella. Torkel Nordman muutti Vasikkaluotoa varten tehdyt piirustukset uuden paikan vaatimusten mukaisiksi. Rakennustyön teki rakennusmestari Malja urakalla.
Uusi pavilionki Mäntyluotoon
Uusi paviljonki valmistui 2.7.1905 ja lippu nostettiin ensi kertaa tornin huipussa olevaan salkoon viikkoa myöhemmin 9.7.1905. Paviljonki oli ylväs rakennus, jonka kokonaispinta-ala oli 230 neliömetriä. Talossa oli kaikki tarpeelliset tilat keittiöstä johtokunnan huoneeseen ja näköalatorniin asti. Ullakkokerroksessa oli 11 "hyttiä" yhteensä 12 makuupaikalla seuran jäsenille. Lukuhuoneessa oli kotimaisten ja ulkolaisten lehtien vuosikertoja sekä muuta luettavaa. Rantaan rakennettiin pitkä laituri, jonka päässä oli uimahuone. Ensimmäinen syysmyrsky heitti kuitenkin rakennelman rantaan, minkä vuoksi seuralaisten oli rakennettava suojaksi Uniluodon rannasta aallonmurtaja. Kestävämpi laituri rakennettiin myöhemmin kiviarkuille. Paviljongin viereen rakennettiin punaiseksi maalattu ulkorakennus, jossa oli vahtimestarin asunto, jääkellari, puuliiteri ja käymälät.
Sunnuntaina 20.8.1905 vietettiin juhlavasti uuden paviljongin vihkiäisiä ja samalla seuran 50-vuotisjuhlaa. Paviljonki oli koristeltu lipuin ja köynnöksin, kun aamujunalla ensimmäiset vieraat saapuivat. Ohjelmassa oli päivällä purjehduskilpailu ja lounas, illalla klo 17 alkoi juhlapäivällinen, johon osallistui 129 henkeä. Pimeän tultua sytytettiin satoja tervatynnyreitä paviljongin ja Uniluodon väliselle kaareutuvalle rannalle. Itse paviljonkia koristivat alakerrasta torniin asti kymmenet värikkäät lyhdyt. Pitkä laiturikin oli valaistu ja siihen kiinnitetyt seuran veneet sytyttivät asetyleenilamppunsa. Iltamyöhällä oli vielä komea ilotulitus. Vasta puolenyön jälkeen vieraat lähtivät takaisin kaupunkiin Carl von Linné-höyrylaivalla.
Paviljonki toimi hyvin tehtävässään sotavuosiin asti, jolloin seuran toiminta keskeytyi. Vuosina 1940-1943 rakennus oli sotilaskäytössä ja saksalaisilla sotilailla oli siellä jonkinlainen päämaja. Vuonna 1940 paloi ulkorakennus, joka myöhemmin rakennettiin uudestaan, mutta purettiin pois lopullisesti vasta 1964.
Purjehdusseura myi vuonna 1945 paviljongin kahdeksan aatteellisen yhdistyksen muodostamalle Mäntyluodon seurojentalo Oy:lle. Uusi omistaja antoi vanhalle paviljongille uuden nimen "Myrskylä" ja siellä alettiin pitää kokouksia, tansseja ja muita tilaisuuksia.
Purjehdusseura siirtyi Merenkulkuhallitukselta ostamaansa nykyiseen paviljonkiin Kallon majakan viereen. Kallon maanpuoleisessa rannassa on pursiseuran veneiden venepaikat.
Alun perin seuran jäsenmaksu oli yksi hopearupla. Nykyisin maksu on 60 euron suuruinen.
Aiheesta muualla
Lähde
- mm Porin kaupungin historia ja lehtiartikkeleita
