Vanha kirkko

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uusi puukirkko 1698 palaneen ns. vanhimman kirkon tilalle entiselle paikalle rakennettiin vuonna 1701. Edellisen kirkon palosta pelastettuja kalleuksia kartuttivat uudet lahjoitukset, kuten raatimies Indrénin antama kuusihaarainen kruunu, eversti Enesköldin lahjoittama punainen messukasukka ja hänen puolisonsa, vapaaherratar Hildegard Elisabet Rehbinderin antama hopeinen ristiinnaulitun kuva.

Vanhoja sukuhautoja olivat lisänneet Grubbenhjelmien, Gottlebenien ja rovastinna Enbergin haudat. Kirkossa olivat vanhoista ajoista saakka käyneet myös Ulvilan alapääläiset sekä läheisyyden että tämän kirkon jumalanpalveluksissa vallitsevan loisteliaisuuden vuoksi.

Kirkonpenkkijaossa jaettiin 17 ensimmäistä riviä porvariston kesken ja loput maalaisille, jotka olivat vapaaehtoisesti toisinaan auttaneet kaupunginkirkon korjauksissa ja varsinkin vuoden 1698 Porin palon jälkeen auttaneet kirkon uudelleen rakentamisessa. Näin esimerkiksi oli 18. penkki tuorsniemeläisille, 23. penkki lyttyläläisille ja kellahtelaisille.

Kirkko sijaitsi siis vanhalla paikallaan hautausmaan ympäröimänä. Ahkerasta käyttämisestä 250 vuoden aikana oli hautausmaan pinta kohonnut neljä kyynärää yli ulkopuolella olevan kadun ja täytyi astua muutama porras alas päästäkseen sukuhaudoille, jotka olivat hautausmaata ympäröivän kiertomuurin vierellä. Kirkko oli punaiseksi maalattu ja tervapaanukatto oli uudistettu ainakin vuonna 1772.

Sisällä katon ja seinät oli vuonna 1752 koristanut vaasalainen maalari Hjulström maalauksilla, jotka esittivät pyhää kolminaisuutta, enkeleitä ja kohtauksia raamatunhistoriasta. Ovissa ja ikkunoissa oli kukkaköynnöksillä koristellut verhot. Kummallakin puolen alttaria kuoriseinällä oli kaksi pyramiidia, joita kiersivät viiniköynnökset. Lehterit olivat myös kauniisti marmoroituja tai koristeltu raamatullisilla kuvilla. Tuolitkin olivat sinisiksi marmoroidut vaalealle pohjalle.

Yksi vanhan temppelin hienoimpia koristuksia olivat uudet urut. Ne oli valmistanut Vaxholman lukkari ja ne oli tuotu paikalleen vuonna 1774. Urkuihin kuului kahdeksan äänikertaa: 396 soivaa ja 31 mykkää torvea. Tarvittavat varat 4 000 vaskitaleria oli saatu keräyslistoilla. Kaupungin ensimmäinen palkattu urkuri oli Lind.

Kirkon ympärillä oli kirkkokenttä, jolla sijaitsivat koulutalo ja köyhäinhuone, jotka molemmat olivat melko rappeutuneita ja korjauksen tarpeessa. Kirkon pohjoispuolella sijaitsi samalla kentällä Jokirannan puolella pakkahuone, joksi vanha myllyhuone oli muutettu sen jälkeen, kun valmistusveroa oli alettu kantaa tulleissa vuonna 1773. Ehdotus uuden kivisen pakkahuoneen rakentamisesta oli esitetty jo vuonna 1786, mutta se jäi silloin toteuttamatta.

Kun 1800-luvun alkupuolella kulki kaupungissa Kuninkaankatua länteen, tuli pian kirkkotorille. Tämän torin pohjoispuolella oli vielä vanha kirkko. Sitä oli useat kerrat korjattu ja jatkettu sekä viimeksi 1825 uudistettu ristikirkoksi. Kirkkotorille eli entiselle hautausmaalle oli istutettu tuuheita jalavia ja ne ympäröivät kirkkoa, joka oli säästynyt vuoden 1801 Porin palosta.

Vanhat raamatulliset maalaukset olivat vielä näkyvissä lehterien päissä ja seinillä oli joitain suruharsoilla varustettuja ruostuneita miekkoja muistona perhehautojen sotureista. Siellä oli myös vanha Isoa toria ennen vuoden 1801 paloa esittävä taulu, jonka oli maalannut Tukholmasta vuonna 1794 tänne muuttanut Juhana Freedrikki Weber (1754-n.1825). Koulun puoleisella kirkonovella oli vielä tallella se punainen kivi, johon oli piirretty kaupungin perustamisvuosi 1558.

Kirkon toisella puolen, torin luoteisessa kulmassa oli kivestä vuosina 1811 ja 1812 rakennettu valkoiseksi rapattu komea koulutalo. Kauempana Karjarannan suunnassa oli koulun kanssa samassa linjassa pakkahuone ja kaupungin kuumesairaala.

Tämä vanha kirkko kuten niin monta muutakin rakennusta joutui tulen saaliiksi 22.5.1852 Porin palossa. Nykyisen Satakunnan museon edustalla on vanhojen kirkkojen muistomerkki molemmista tällä paikalla palaneista vanhoista kirkoista. Kun kaupunki vähitellen toipui suurpalosta. alettiin suunnitella nykyisen kivikirkon rakentamista.


Lähde

  • Porin kaupungin historia, painettu 1899



Henkilökohtaiset työkalut
Porilaiset.com