Vanhin kirkko

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista

Juhana-herttua oli vuonna 1589 suunnitellut kivikirkon rakentamista, se ei kuitenkaan toteutunut. Mutta rakennettiin puukirkko, jonka pääoven yläpuolella oli punertava kivi ja siinä vuosiluku 1558. Kirkon erillinen kellotapuli oli varustettu kahdella kirkonkellolla ja aikaa näyttävällä "säijärilaitoksella" eli tornikellolla. Todennäköisesti siellä oli myös urut. Siihen aikaan vain kaikkein varakkaimmat yhteiskunnat pystyivät hankkimaan sellaista ylellisyyttä kuin tornikello ja urut.

Kirkko sijaitsi hirsiaidan ympäröimällä kirkkomaalla ja oli rakennettu puusta, laudoitettu ja maalattu punaiseksi. Siinä oli tervattu paanukatto. Sillä oli myös tapuli ja "säijärikello", jonka korjaamiseksi oli vuonna 1692 aikomus tuoda kelloseppä Turusta. Kirkonkello oli soitettu rikki vuonna 1660 kuningas Kaarle X Kustaa-vainajan kuolinsoitoissa ja kaupungilla ei ollut varoja sen uudelleen valamiseen saati uuden hankkimiseen.

Sisältä kirkko oli yksinkertainen ja arvokas. Kirkko sai 1600-luvulla vastaanottaa lukuisia lahjoituksia sekä kaupunkilaisilta että kaupungin ympäristössä asuvilta aatelisilta. Alttarihopeissa oli 23½ luotia painava kalkki, jonka oli lahjoittanut vuonna 1638 aatelismies Gothard Seckler. Alttarilla, jota peitti majuri Hirscheitin vuonna 1686 lahjoittama hopeavaateverho, oli kaksi suurta pormestari Kustaa Henrikinpojan lesken Elisabet Juhanantyttären lahjoittamaa taottua vaskikynttilänjalkaa. Lisäksi oli pari kolmihaaraista seinäkynttilänjalkaa sekä saarnatuolin samanlainen kynttilänjalka saatu "urhoolliselta" (ilmeisesti upseeri) Niilo Olavinpojalta. Siellä oli myös kalkki ja öylättilautanen, jotka oli lahjoittanut mm. varakas raatimies Matti Pietarinpoika, sekä Westfalenista lähtöisin olevan Grothusen-suvun vaakunalla varustettu viinikannu, jossa oli alkukirjaimet O.G. eli Otto Grothusen ja vuosiluku 1643. Tämän ehtoolliskannun lahjoitti aatelismies Otto Grothusen ja se painoi 72 luotia eli 956 gr/vuoden 1733 korjauksen jälkeen 1 280 gr. Otto Grothusen oli tullut Jaakko de la Gardien sodan aikana kuningas Kustaa II Adolfin valtuuttamana paikalliseksi komentajaksi sairaan Hannu Munckin tilalle. Grothusen nimitettiin vuonna 1618 ratsumestariksi ja hän johti silloin Uudenmaan ratsumiehiä Liivinmaalla ja myöhemmin Saksassa. Vuonna 1638 Grothusen mainitaan alijahtimestarina Suomessa ja vuonna 1642 hänet merkittiin Ruotsin ritarihuoneeseen. Otto von Grothusen kuoli noin vuonna 1656 ja hänet haudattiin kirkossa olevaan sukuhautaansa.

Kirkon katossa riippui kaksi kahdeksanhaaraista kynttiläkruunua, toisen lahjoittivat veljekset Otto ja Henrik Grothusen vuonna 1652 ja toisen pormestari Kustaa Henrikinpojan em.leski vuonna 1671. Sakariston kaapissa säilytettiin joitain kallisarvoisia messukasukoita, joista yhden kukitetusta ruskeasta sametista tehdyn oli vuonna 1631 lahjoittanut kreivitär Sofia de la Gardie. Siellä säilytettiin myös Pietniemen herra Hannu Ramin vuonna 1665 lahjoittamaa kirkonlippoa, joka oli valmistettu punaisesta atlaskasta ja varustettu hopeakelloilla.

Kuorissa ja kuorikäytävän kummallakin puolella oli varakkaimpien porvarien ja paikkakunnalla asuvien säätyläisten haudat: Forteliuksen kuorissa vaimoväen puolella, Grothusenien miesten puolella, Enesköldien keskellä kuorikäytävää ja Kechoniusten sakariston oven vieressä.

Kaupunki oli vuonna 1574 jaettu neljään kaupunginosaan. Pohjoisessa jokirannassa olivat Kirkkoneljännes, missä olivat kirkko ja raastupa, sekä Linnaneljännes sen mäen ympärillä, jolle Juhana-herttua oli aikonut rakentaa linnansa. Etelässä Päärnäisten puolella sijaitsivat lounaassa suurin Malmineljännes ja kaakossa Torineljännes Kuninkaanhaan seuduilla.

Tämä vanhin kirkko oli säästynyt Porin aikaisemmista paloista, mutta paloi poroksi 28.5.1698 Porin palossa ja nykyisen Satakunnan museon edustalla on vanhojen kirkkojen muistomerkki tällä paikalla palaneista vanhoista kirkoista. Palaneen kirkon tilalle rakennettiin uusi puukirkko vuonna 1701.

[muokkaa]