Krimin sota ja Pori

Pori-tieto - vapaa sanakirja Porista
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaukana Euroopan toisella laidalla alkaneella sodalla oli vaikutuksensa myös Porin kaupunkiin. Krimin sota eli "itämainen sota" (1853-1856) syttyi vain vähän Porin palon vuonna 1852 jälkeen, kun kaupungin uudelleen rakentaminen oli vasta alussa. Kaukaisen sodan syttyminen vaikutti ensimmäiseksi siihen, että kauppalaivasto jäi toimettomaksi. Uusia laivoja ei rakennettu ja vanhat yritettiin myydä. Laivaveistämöllä ja Reposaaren luona rakennettiin kanuunaveneitä venäläistä merisotaväkeä varten. Senaatti määräsi 12.4.1854 osan (825 miestä) läntisen prikaatin laivastoa varustettavaksi merimuonalla Porissa. Muutaman päivän päästä tuli käsky pestata 540 paikkakunnan reippainta miestä miehistöksi rannikkopuolustusta varten hankittuihin kanuunaveneisiin.

Kaupunki palkkasi vahdin tähystämään Yyterissä ja Reposaarella. Kaupunkiin johtava väylä päätettiin sulkea upottamalla siihen proomuja ja muita aluksia. Varsinaisia sotatapahtumia ei täällä vielä sattunut, mutta oltiin kuitenkin varuillaan. Luusourin luokse rakennettiin pattereita, joissa oli neljä vanhaa laivakanuunaa. Ylemmäs joelle asetettiin kaksi lauttaa varustettuina tervatynnyreillä ja muilla palavilla aineilla. Ne vaaran uhatessa päästettäisiin vihollislaivoja vastaan.

Seuraavana vuonna 1855 vihollinen oli jo Uuteenkaupunkiin ja Kristiinaan tehnyt hyökkäyksiä sekä uhkaillut tulla Poriinkin. Koska kaupungilta puuttui puolustus, päätettiin 30.6.1855 pyytää kenraalikuvernööriltä tänne sellaista sotavoimaa, että estettäisiin vihollislaivojen tulo jokiväylää pitkin. Päätettiin myös kuljettaa pois kaupungin läheltä kaikki lastiveneet ja kuljetusalukset, joita ei välttämättä tarvittu.

Heinäkuun alussa 1855 tuli majuri Bruunin johtama pieni sotilasvoima sekä samalla kenraalikuvernööriltä tiedonanto, että asukkaat halutessaan saivat tarttua aseisiin auttaakseen yhdessä sotamiesten kanssa vihollisen torjumisessa, ei kuitenkaan omin päin vaan komentavan sotilaspäällikön käskynalaisuudessa. Tätä lupaa käytti osa kaupunkilaisista, jotka sijoitettiin Luusouriin rakennettuihin pattereihin porilaisena vapaaehtoisena pataljoonana.

Vihollinen lähestyi ja jo 17.7.1855 Isokarin ulkopuolella ranskalainen fregatti "D`Assos" anasti "Flickan"-jahdin haltuunsa. Viholliset jatkoivat sillä kertaa pohjoiseen ja palasivat vasta 23.7.1855 Säpin karille. Sieltä he tekivät maihinnousuja saaristoon ja Yyteriin hankkiakseen muonitusta. Sitten englantilaisista koostuva vihollisen laivasto-osaston etujoukko 9.8.1855 teki hyökkäysliikkeen kaupunkia vastaan Kokemäenjoen pienempiä väyliä pitkin ja uhkasi tuhota koko kaupungin. Pommitusten pelko ja tietoisuus puolustavan sotaväen riittämättömyydestä lamautti puolustajat täysin. Ennen kuin oli laukaustakaan vaihdettu, Luusourin päällikkö määräsi kaikki neljä kanuunaa heitettäväksi veteen ja vetäytyi Poriin sotilaineen ja vapaaehtoisineen.

Kun kaupungissa luultiin pommituksen ja sen seurauksena tulipalojen kohta alkavan, ryhtyi osa asukkaista valmistautumaan pakomatkalle. Silloin pormestari (ilmeisesti Klaus Wahlberg, joka tuolloin oli siinä virassa) lähti vihollisen luokse neuvottelemaan ja joutui tekemään jonkinlaisen sopimuksen, jolla luovutettiin Porin ensimmäinen höyryalus "Sovinto" ja lastiveneitä sekä muuta omaisuutta viholliselle. Tämä olosuhteiden pakosta tehty toimenpide herätti kaupungissa tyytymättömyyttä, mutta Porissa ei ollut vieläkään riittävästi sotaväkeä kunnolliseen puolustukseen. Majuri Bruunin esityksestä päätettiin panna toimeen tukki- ja kiviupotuksia Lana- ja Kokemäensaaren väylissä sekä tarvittaessa myös Rauman väylässä. Kaupungin arkisto päätettiin lähettää tähän tarkoitukseen tehdyissä laatikoissa varmuuden vuoksi toistaiseksi säilytettäväksi Friitalaan Ulvilan pitäjään. Uutta hyökkäystä ei kuitenkaan enää tullut ja seuraavana vuonna 1856 solmittiin rauha.

Kaupungin sodan aikana kärsimiä vahinkoja olivat kaupan ja elinkeinojen seisahtuminen sekä antautumisessa luovutetut alukset ja muu omaisuus. Lisäksi vihollinen oli ottanut pakolla haltuunsa kaksi suurempaa ja 17 pienempää laivaa, yhteensä 521 lästiä. Laivasto oli sodan aikana supistunut 5 000 lästistä peräti 1 723 lästiin.

Tämä ennen niin kukoistava ja kehittyvä kaupunki oli ensin Porin palossa 1852 menettänyt suurimman osan rakennuksistaan tavaroineen sekä nyt vielä sodan aikana suurimman osan laivastostaan. Tähän oli päättynyt "suuri laivanvarustustoimen aika" eikä Pori enää saavuttanut asemaansa maan suurimpana laivanvarustuspaikkana. Tästä eteenpäin siirryttiin paljolti käyttämään vuokra-aluksia ja kaupan kasvun edistämiseksi suuntauduttiin parempien liikenneyhteyksien luomiseen sisämaahan, kuten ensisijaisena maantiehanke Tampereelle.

Lähde

  • Porin kaupungin historia, painettu 1899
Henkilökohtaiset työkalut
Porilaiset.com