Lähdekoodi

{{Suositeltu}}

Pori on palanut historiansa aikana yhdeksän kertaa, toiseksi eniten Suomessa heti Oulun jälkeen. 1800-luvulla Pori paloi kahdesti: vuonna [[1801]] ja [[1852]]. Viimeinen suurpalo vuonna [[1852]] sai alkunsa nykyisen kaupunginteatterin tontin alueella. Hätäratkaisuna palon jälkeiseen asuntopulaan syntyi tuolloisen kaupungin länsipuolelle Turun maantien varteen spontaani [[kuoppakaupunki]]. Kuoppa-asumuksia korvaamaan alueelle kaavoitettiin myöhemmin [[Päärnäinen]] eli 6. kaupunginosa.

== Historia ==

Kun Suomen herttua Juhanan käskystä vuonna [[1558]] Ulvilan keskiaikaisen kaupungin asukkaat (porvarit ja elinkeinonharjoittajat) olivat muuttaneet lähemmäs silloista merenrantaa, Porin rakennukset olivat pieniä ja matalia puutaloja, kadut kapeita ja mutkikkaita, joen ranta oli täynnä rantapuoteja ja nuottakotia vielä 1600- ja 1700-luvuilla.  Rakennustavasta johtuen syttyivät Porissa helposti tuhoisat tulipalot.  Vanhemmista paloista ei ole paljonkaan dokumentteja säilynyt, mutta myöhemmistä on enemmän yksityiskohtaistakin tietoa.

=== 1. Porin palo [[1571]] ===

Muutama vuosia perustamisen jälkeen ensimmäinen vuonna [[1571]] syttynyt tulipalo tuhosi lähes kolmanneksen kaupungista.  Koska peräti 31 Porin 88 porvarista oli asunut tuhoutuneella alueella, eivät kohta palon jälkeen saapuneet kruunun verokomissaarit saaneet kannettua paljonkaan veroja.

=== 2. Porin palo [[1603]] === 

Seuraavassa palossa, joka syttyi 5.5.[[1603]], tuhoutui kaupunki vielä pahemmin eli melkein kokonaan.  Tämä oli taloudellisesti ankara isku sotivalle maalle.  Tulipalossa menetettiin kaupungin etuoikeuskirjakin ja muistokirja.  Pori sai palon vuoksi kuusi vuotta vapautta joistain kruunun velvollisuuksista.

=== 3. Porin palo [[1640]]  === 

Kolmas tulipalo vuonna [[1640]] tuhosi 4.5. taas Porin suureksi osaksi.  Kaupungin parhaiten rakennetussa osassa oli 40 taloa raunioina.  Palon jälkeen harkittiin jopa kaupungin siirtämistä lähemmäs merta, [[Pihlava]]n lahden [[Luuhamina]]n ja [[Wiinahamina]]n väliin paikalle missä myöhemmin sijaitsi [[Yyterin kylä]].  Joen madaltumisen vuoksi jo tuolloin laivojen kulku Porin [[Jokiranta|Jokisatama]]an oli vaikeutunut.  Kaupunki rakennettiin kuitenkin taas entiselle paikalleen, mutta kehitys pysähtyi ja merenkulku lamaantui, kun kaupungilta vietiin tapulioikeus eli oikeus ulkomaankauppaan.  Tämän palon johdosta annettiin kaupungille vapaus puolesta lisäverosta kahdeksi vuodeksi.

=== 4. Porin palo [[1666]] === 

Neljäs palo syttyi 25.4.[[1666]] ja siinä paloi Porin suurin ja varakkain osa sekä raastupa.  Tulipalon vuoksi kruunu oli kolme vuotta vaatimatta osaansa pikkutullista ja valmistusverosta.

=== 5. Porin palo [[1687]] === 

Seuraava eli viides tulipalo vuonna [[1687]] tuhosi jälleen kymmenkunta taloa ja maistraatin.

=== 6. Porin palo [[1692]] === 

Sitten 6.5.[[1692]] rantatullin läheltä ladon katolta alkanut tulipalo poltti muutamassa tunnissa tuhkaksi ns. linnanneljänneksen eli 25 taloa, 45 varastohuonetta, 49 heinälatoa, kaksi tuulimyllyä, myllyhuoneen, pajan sekä joukon veneitä, jotka olivat tuolloin välttämättömiä joen ylityksessä ja kalastuksessa.

=== 7. Porin palo [[1698]]  === 

Kaikki aiemmat palot voitti kauheudessaan kuitenkin vuosisadan viimeinen tulipalo, joka syttyi 28.5.[[1698]] ja hävitti miltei koko kaupungin.  

Jaakko Skaffarin iskiessä tulta kotonaan takan halkoihin savupiipun kautta lentänyt kipinä sytytti piha-aitan.  Kovassa myrskyssä tuli levisi lähitalojen katoille ja laajemmalle kaupunkiin.  Pormestari [[Gabriel Keckonius]] oli Koulutuvanmäellä aamulla puoli 9 ja näki savua nousevan.  Hän käski soittaa kirkonkelloja ja riensi itse sammutustyötä johtamaan.  Tässä palossa tuhoutuivat raatihuone, [[vanhin kirkko]] tapuleineen sekä sen kaksi kelloa ja "säijärikello", koulu, myllyhuone, tullisilta tullitupineen sekä 137 taloa, 89 varastohuonetta, 109 ranta-aittaa, kaksi tuulimyllyä ja joukko veneitä.  Sammutus oli melko mahdotonta, kun kuumuus oli niin kova, että kivitalotkin paloivat perustuksia myöten pilalle.  Pormestari ehti pelastaa raastuvan asiapaperit, mutta talo paloi.  Koulun palamisesta seurasi, että kaupungin ylpeys [[triviaalikoulu]] siirtyi Raumalle.

Kruunu luopui kolmena vuotena manttali- ja merimiesverorahoista sekä yhtenä vuotena puolesta pakkoverosta.

Pori nousi kuitenkin tuhkasta palon jälkeen.  Rauhassa se ei saanut kauan kehittyä, sillä vähinerin kaupunki rapistui [[Isoviha]]n ja venäläisten sotajoukkojen talvileirin aikaan [[1713]]-[[1714]].  

Sitten alkoi "hyödyn aikakausi" [[1721]]-[[1765]] ja rakentaminen merenkulun lisääntyessä.  Pori oli saanut uuden pormestarin vuonna [[1750]] (varatuomari [[Lauri Sacklén]]) ja vuonna [[1765]] takaisin oikeudet täydelliseen ulkomaanpurjehdukseen.  Alkoi tupakka-, lasi- ja tiiliteollisuus sekä lampaiden ja nautakarjan kasvatus/jalostus.  Rakennettiin uudelleen kaksikerroksinen, punaiseksi keltaisin ikkunanpuittein vuonna [[1774]] maalattu [[raatihuone]], joka samoin kuin kirkko olivat entisillä paikoillaan. Raastuvan tornin kellossa oli kullatut numerot ja viisarit. Suoperäisen [[Lattomeri|Lattomeren]] kuivatus aloitettiin.  

Porissa oli vuonna [[1782]] jo 250 taloa ja vuosisadan lopulla rakennettiin kivitalojakin.  Kaduilla oli 1700-luvun puolivälissä viralliset nimet (kuten Rantakatu, Kuninkaankatu, Hämeenkatu) ja taloilla numerot.  Kaupunki laajeni Linnamäestä [[Kuninkaankartano]]n suuntaan ja sitä ympäröi yhtenäinen pystyaita.

===  8. Porin palo [[1801]] === 

Tässä kukoistavassa Porin kaupungissa tuli pääsi irti 10.6.[[1801]] kymmenen minuuttia ennen puoltapäivää kauppias [[Björkman]]in perillisten talossa.  Monta viikkoa kestäneen kuumuuden ja kuivuuden jälkeen alkoi kylmä ja voimakas lounaistuuli puhaltaa.  Kaupunki oli monin paikoin tiheään rakennettua.  Palo alkoi lähellä joenrantaa, mutta vieriviereen, osittain paaluille rakennetut puodit ja rantamakasiinit vaikeuttivat vedensaantia syttymispaikalle, jonka vastapäisessä talossa menehtyi tupakkatehtaan renki Mikko Fagerdahlin 11-vuotias poika.  Kun tuli oli päässyt irti, kova tuuli kuljetti nopeasti kipinäpilviä kauas yli kaupungin.  Joillain pihoilla sijaitsevat tervavarastot syttyivät ja palava terva valui kaduille kuljettaen tulen paikkoihin, jotka muuten ehkä olisivat voineet säästyä.  Koko ns. haagantullinpuoli kaupunkia tuulen alla paloi poroksi niin nopeasti, etteivät asukkaat ehtineet pelastaa edes irtainta omaisuuttaan.  

Uskottiin tuulen yläpuolella olevan kirkon seudun säästyvän, mutta sitten tuuli kääntyi ja sekin alue suurimmaksi osaksi paloi poroksi.  Kirkkoa pelastamaan oli tullut joukko maalaisia, jotka sitkeästi taistelivat liekkejä vastaan.  Jo toivottomalta näyttänyt taistelu palavien talojen keskellä voitettiin ja kirkko pelastui kuin ihmeen kaupalla.  Kerrotaan, että koko tulipalon ajan kirkossa oli rukoilemassa tunnettu saarnaajavaimo [[Anna Lagerblad]], jonka rukousten kansa uskoi auttaneen.  Kahdeksan tunnin kuluttua koko kaupunki kaikkine julkisine rakennuksineen, paitsi kirkkoa, ja sen 272 asuintaloa oli palanut hehkuvaksi tuhkaläjäksi.  Ainoastaan yksi tölli kaupungin länsiosassa ja kirkko olivat säilyneet liekeiltä.  Illalla lähes 2500 ihmistä oli kodittomina ja useimmat ilman leivänmuruakaan tuleviksi päiviksi, jotka olivat vuoden aikaan nähden erityisen kylmiä.

Porvarien anottua helpotusta maksuihin kuningas ei kaikkeen suostunut, mutta päätti sentään vuonna [[1804]] vapauttaa kaupungin 10 vuodeksi ainakin henkirahain suorittamisesta.

Vähitellen Pori nousi uudelleen tuhkasta.  Maanmittari Isak Tillberg suunnitteli uuden asemakaavan, joka hyväksyttiin jo kesällä [[1801]].  Kaava oli uusklassillisen suuntauksen mukainen "ruutukaava", jossa kahdensuuntaiset kadut leikkasivat toisiaan suorakulmaisesti.  Rantapuodit määrättiin siirrettäväksi pois rannasta ja niiden tilalle rakennettiin isoja makasiineja [[Karjaranta]]an. Joenrannalle istutettiin puita, samoin [[Vähä-Rauma]]lle menevän tien varteen.  Riihet ja ladot siirrettiin kaavan ulkopuolelle.  Myös hautausmaa, joka oli kaupungin perustamisesta lähtien ollut Linnan mäellä, siirrettiin [[Vanha hautausmaa|Hampustenmäkeen]] ja vihittiin käyttöön 11.6.[[1809]].  Samaan aikaan lopetettiin vanhan tavan mukainen kirkossa oleviin sukuhautoihin hautaaminen terveyssyistä.  Myös katuja tehtiin mahdollisuuksien mukaan leveämmiksi.

Laajennustarve oli suuri ja vihdoin Aleksanteri I allekirjoitti lahjoituskirjan ns. Kuninkaanhakojen maista tähän tarkoitukseen.  Maanmittari Tillberg laati vuonna [[1811]] hyväksytyn laajennuskaavan, jonka perusajatus oli paloturvallisuuden lisääminen.  Katuleveys nostettiin 30 kyynärään ja tonttikoko 80x80 kyynärään.  Rakennettiin ns. Uusi kaupunki eli nykyinen [[viikkari|5. kaupunginosa]], jossa vieläkin näkyy hyvin "ruutukaavan" periaate.

=== 9. Porin palo [[1852]] === 

Lauantai 22.5.[[1852]] oli kuuma ja helteinen päivä. Harmaaksimaalatun Rosenlewin puutalon pihanpuolelle rakennetussa keittiösalvoksessa oli leivottu. Iltapäivällä klo 3.15 pari renkiä huomasi savua nousevan talon katolta. Rakennuksen katto oli jatkettu peittämään keittiöosan ja sieltä tuli oli saanut alkunsa. Rengit hälyttivät talonväen ja riensivät katolle, jossa paloa yritettiin sammuttaa ylöskannetulla vedellä. Tuli pääsi kuitenkin leviämään päärakennuksen vintille. Useasta paikasta ulosleimahtavat liekit pakottivat sammuttajat takaisin maahan. Raastuvantornista kaikuivat jo kumeat palohälytysmerkit. Rosenlewin talon katto romahti ja liekit sytyttivät viereisen talon katonrajasta, vaikka siellä ullakolla oli kaksi kannettavaa paloruiskua jo käytössä. Pian sekin rakennus oli ilmiliekeissä.

Tähän asti kovana puhaltanut länsituuli yltyi todelliseksi myrskyksi levittäen kipinöitä ja palavia kekäleitä koko kaupunginosaan. Samanaikaisesti syttyi uusia tulipaloja useassa paikassa ja vain neljännestunti palon huomaamisesta syttyi Seurahuone ja tuulen alapuolella neljä muuta eri tahoilla olevaa rakennusta: Ignatiuksen ja Souranderin talot torin vieressä sekä Sjöblomin ja Mannelinin kauempana Linnaneljänneksessä.

Sammuttajat yrittivät suojella vielä tulelta säästyneitä taloja toivoen, että saataisin pelastettua apteekki, sen viereiset suuremmat rakennukset ja raastupa sekä tuulen yläpuolelta kirkko ja sen läheiset talot.

Sitten tuuli kääntyi puhaltamaan pohjoisesta ja tulen voima yltyi. Kuumuus Ison torin varrella oli sietämätön. Klubitalon viereisellä mäellä oleva (vuoden [[1801]] palossa tuhoutuneen puisen raatihuoneen tilalle rakennettu) uusi kivinen raatihuone oli niin kovan kuumuuden keskellä, että sisällä seinille ripustetuista ilmoituksista suli sinettilakka ennen syttymistä. Sitten syttyi [[raatihuone]]en puinen torni, josta korkealta ja kauas lensivät kipinät sytyttäen yhdessä kuumuuden kanssa torin toisen puolen talot. Palanut torni rakennettiin myöhemmin uudessa muodossaan valmiiksi vasta vuonna [[1891]]. Jopa "ne suojaovet, jotka asetettiin ruiskujen suihkunjohtajien eteen" syttyivät kuumuudesta. Apteekkirakennus oli peitetty melkein kokonaan palopurjeilla, mutta siitä huolimatta se noin klo 4 ip. leimahti tuleen joka puolelta samalla kertaa. Kauppiaiden Grönfeldt ja Carström kaksikerroksiset puutalot johtivat syttyessään tulen Klubitalon vieressä (nykyisellä museotontilla) olevaan vanhaan kirkkoon (katso [[vanha kirkko]]), joka paloi poroksi kaikkine arvokkaine muistoineen. Samoin tuhoutui koulutalo, jonka kirjastosta sentään muutamat silloiset oppilaat pelastivat siellä olleet kirjat ja kokoelmat.

Iltapuolella kello viiden aikoihin tuuli äkkiä kääntyi itäiseksi. Kaikki palopurjeet olivat tuhoutuneet, toiset palomiehet jättivät paikkansa, toiset palomiehet yrittivät pelastaa ruiskut liekeiltä ja sammutustyö oli melkein tauonnut. Ihmiset olivat epätoivoisia ja kauhun lamauttamia. Jotkut sentään pystyivät pelastamaan omia ja toistenkin tavaroita palavista taloista. Tässä kaaoksessa paksun savun keskeltä kuului vain liekkien rätinä, romahtavien talojen ryske, palaviin rakennuksiin jääneen karjan mylvintä ja omaisiaan etsivien huudot.

Illalla klo 10 aikaan alkoi sammutustyö uudelleen uusin miehistöin jatkuen pitkin yötä sekä Vanhan että Uuden kaupungin välillä ja myös läntisellä tullikentällä olevan sairaalan luona. Myrsky kääntyi vielä eteläiseksi ja alkoi painaa tulta jo palaneelle alueelle. Vasta puolenyön jälkeen tuuli alkoi heiketä. Vihdoin sunnuntaiaamuyöllä klo 4 tuli saatiin hallintaan ja paloalue rajattua Uuskaupungissa Sandellin talon luona.

Tämä yhdeksäs palo tuhosi Uutta kaupunkia lukuun ottamatta lähes koko Porin. Kaupungin 392 asutusta tontista tuli hävitti 295 tonttia. Tärkeät raastupa, kirkko, koulu, laivaveistämö ja useimmat kauppiaiden makasiinit suola-, vilja- ja muine varastoineen olivat palaneet. Rakennuksia paloi yli 900 ja noin 4 600 ihmistä jäi kodittomiksi kaupungin 6 300 asukkaasta.

[[Klubitalo]], joka oli rakennettu ennen tätä paloa, säilyi perusrakenteiltaan.  Viereisellä mäellä oleva kivinen raatihuone säilyi, vaikka puinen torni paloikin. Myös kirkko Klubitalon naapurissa oli palanut poroksi. Sen tilalle uutta uusgoottilaista Carl Johan von Heidekenin suunnittelemaa [[Keski-Porin kirkko|kivikirkkoa]] alettiin rakentaa vuonna [[1859]] nykyiselle paikalleen sillan viereen ja se valmistui vuonna [[1863]].

Uudelleenkaavoitus annettiin lääninarkkitehti Georg Chiewitzin tehtäväksi ja siinä noudatettiin Turun kaavoitusperiaatteita. Uusi asemakaava vahvistettiin 17.11.[[1852]] ja siinä järjestettiin koko kaupunki uudelleen sekä laajennettiin huomattavasti etelään päin. Vanha neljännesjako hylättiin ja kaupunginalue jaettiin viiteen nk. "kaupunginosaan".  Paloturvallisuutta lisättiin mm. kahdella toisiaan vasten kohtisuoraan kulkevalla puistokadulla, jotka jakoivat keskustan neljään osaan. Kadut tehtiin leveämmiksi ja torit suuremmiksi sekä tonttien väliin tuli palokujia, joihin oli istutettava puita. Avarampi uusi 168 tynnyrinalan kaupunki sisälsi vain 326 tonttia, kun ennen oli ollut peräti 449 tonttia 153 tynnyrinalalla.

Jälleenrakennus käynnistyi nopeasti, mutta silti kotinsa menettänyt köyhempi väestö joutui rakentamaan asumuksiaan maakuoppiin nykyisen [[kuukkari|6. kaupunginosa]]n tienoille [[Vanha hautausmaa|Vanhaa hautausmaata]] vastapäätä.  Kun uusi asemakaava vuonna [[1864]] hyväksyttiin, arvioitiin alueella olevissa kuopissa asuvan vielä lähes 500 henkeä.  Alettiin rakentaa nykyistä 6. kaupunginosaa Vähä-Raumalle vievän tien eteläpuolella olevalle hiekkakankaalle.  Kuoppa-asukkaat olivat siis antaneet merkittävän panoksen tämän työväenkaupunginosan saamiseksi Poriin. [[Kuoppakaupunki]] ei hävinnyt uuden kaupunginosan valmistuttuakaan, vaan viimeiset asumukset jouduttiin häätämään 1890-luvun alussa.

== Loppulause ==

Nykyaikana paloturvallisuus huomioidaan rakennusten suunnitteluvaiheesta alkaen, ihmisten tietoisuus mahdollisesta palovaarasta on lisääntynyt ja palontorjuntamenetelmät kehittyneet huimasti, joten näiden Porin palojen kaltaiset rauhan ajan suurtuhot ovat jääneet järkyttäviksi muistoiksi historiaan.


== Lähteet ==

* Porin kaupungin historia, painettu 1899
* lehtiartikkeleita


== Lisää aiheesta ==
* [http://www.pelastustieto.com/2002/pt502-3.html Pelastustieto]







[[luokka:Historia]]