Yyterin kylä ja Yyterin kartano

Yyterin kylän muodostuminen alkoi noin 1300-luvun loppupuolella, jolloin todennäköisesti alueelle muuttivat ensimmäiset uudisasukkaat. Yyterinniemellä oli tuolloin metsänriistaa ja hyvät kala-apajat. Kaukaisempien aikojen asukkaiden elämästä tiedämme arkeologisista löydöistä, että he liikkuivat Yyterin rantavesillä yhdestä puusta tehdyillä haaparuuhilla ja kalastusvälineinä oli jo katiskoitakin. Pääasiallisesti harjoitettiin kalastusta sekä lisäksi metsästystä ja karjanhoitoa, mutta pienemmässä määrässä maanviljelystä, joka oli luultavasti lähinnä kaskiviljelyä. Suurin tulonlähde oli kuitenkin aina 1900-luvulle asti kalastus.

Yyteri oli saarena 1700-luvulle saakka, jolloin se vähitellen maatui osaksi Kokemäensaaren kylän maita. Kylänä Yyteri mainitaan vanhoissa asiakirjoissa vuonna 1427 nimellä Ytterby. Ensimmäisinä vuosisatoina lienee alueella asunut yksinomaan ruotsia puhuvia, koska sen ajan paikkojen nimet ovat kaikki ruotsinkielisiä. Kylä kuului myös ns. ruotsalaiseen oikeuteen. Enimmäkseen nimenä on käytetty 1800-luvulle asti Ytterö (eli suomennettuna ulompana oleva saari). Vasta 1700-luvulla Yyteri alkoi vähitellen suomalaistua. Muualta 1800-luvun alussa muuttaneet suomalaiset alkoivat käyttää Yyteri-nimeä tästä kylästä.

Maakirjoissa mainitaan tällä alueella jo vuonna 1550 kuusi "itsenäistä" tilaa. Varsinainen Yyterin kylä syntyi siis muinoin nykyisen Yyterin kartanon rakennusten paikkeille siitä sitten laajentuen ympäristöön. Sitten 1580-luvulla kruunu ja aateliset alkoivat kiinnittää huomiota Yyterin kylän hyviin kalavesiin ja suuriin luonnonniittyihin. Yyterin vanhimmasta historiasta kerrotaan, että muuan Hannu Richter olisi muinoin saanut kuninkaalta Sipoosta maatiloja ikuiseksi rälssiksi, mutta hän sitten olisi myynyt tilat 800 taalerista, helalla varustetusta miekasta ja kahdesta hyvästä hevosesta Käkisalmen linnan isännälle, amiraali Erik Bertilinpoika Slangille. Kuningas Juhana oli vahvistanut tämän kaupan vuonna 1581, mutta myöhemmin tilat muutettiinkin verotiloiksi. Tästä korvaukseksi antoi Raaseporin kreivi Axel Leijonhufvud seitsemän vuotta myöhemmin tälle Käkisalmen linnan isännälle Erik Bertilinpoika Slangille kolme tilaa Perniössä, yhden tilan Muolaassa ja kahdeksan äyrin maan Yyterissä. Kuningas Juhana III vahvisti asian lokakuussa 1589. Näin alunperin talonpoikien viljelemiä maatiloja joutui pois heidän hallinnastaan. Amiraali Slangin kuoltua siirtyivät tilat hänen leskelleen Katarina Eriksdotter Sporalle ja kohta hallinta oli heidän pojallaan eversti Klas Slangilla vuoteen 1599. Klas Slang joutui Nuijasodan aikana Kaarle-herttuan vangiksi ja silloin Yyterin tilaa hoiti muutaman vuoden (1599-1604) hänen lankonsa ratsumestari Anders Boije, kunnes eversti Slang sai armon ja palasi tilan isännäksi vuosiksi 1604-1625.

Seuraavat kymmenen vuotta isännöi Yyterin maita Klas Slangin toinen lanko, eversti Hans Munck (af Fulkkila) vuoteen 1635, jolloin Munck kuoli, ja seuraavaksi Munckin poika hovioikeuden asessori Johan Munck vuoteen 1663, jolloin hän kuoli. Tila jäi hänen tyttärelleen Elisabetille, joka oli naimisissa vapaaherra, eversti Bernhard Rehbinderin kanssa. Rehbinderin aikana tapahtui reduktio.

Ins. And. Strang oli vuonna 1641 laatinut laivakulkureittikartan Porista Reposaaren kautta merelle ja siihen karttaan Yyterin kyläkin oli merkitty veroa maksavaksi. Vielä vuonna 1651 oli kaksi kolmannesta Yyterin alueesta itsellisten talonpoikien hallinnassa, kunnes vuonna 1651 perustettiin Porin kreivikunta ja talonpoikien hallussa vielä olevat kaksi tilaa liitettiin tähän Kustaa Kaarlenpoika Hornin kreivikuntaan, jonka Ruotsin kruunu oli lahjoittanut sotamarsalkka, kreivi Kustaa Hornille. Nyt Yyterin kylän viimeisetkin talonpojat joutuivat aateliston alaisuuteen viljeltyään jo parisataa vuotta itsenäisinä maatilojaan. Sittemmin kaikki kolme Yyterin tilaa liitettiin yhdeksi rustholliksi, josta puolella oli säterivapaus. Yyterin rusthollia hallitsi Rehbinder.

Aatelisten ja ylhäisten aika

Kreivi Kustaa (Gustaf) Hornia sanottiin kuningas Kustaa II Adolfin "oikeaksi kädeksi" ja hän vaikutti 30-vuotisessa sodassa ratkaisevasti varsinkin Breitenfeldin voittoon Saksassa. Tämä kuuluisa suomalainen soturi oli syntynyt 23.10.1592 Ruotsissa, missä hänen isänsä Kaarle Henrikinpoika Horn oli vankina. Horn opiskeli ulkomaiden yliopistoissa ja sotataitonsa hän oli saanut ollessaan alkuun Mauri Oranialaisen sotajoukoissa mukana monilla menestyksekkäillä sotaretkillä. Hän joutui 30-vuotisen sodan tappiollisessa Nördlingenin taistelussa vuonna 1634 vangiksi ja vapautui vuonna 1642, kun hänet vaihdettiin peräti kolmeen keisarilliseen kenraaliin. Palatessaan kotimaahan Ranskan ja Englannin kautta Horn sai osakseen suuria kunnianosoituksia. Kreivi Kustaa Kaarlenpoika Horn sai kuningatar Kristiinalta vuonna 1651 haltuunsa koko Porin kreivikunnan, johon kuului silloin Porin kaupunki, Kuninkaan kartano, Koiviston latokartano sekä 127 taloa, aiemmin Johan Munckin hallinnassa olleita. Kreivi Kustaa Horn kuoli 10.5.1657 Ruotsissa.

Vapaaherra, eversti Bernhard Rehbinder sai Yyterin tilalle vuonna 1678 säterivapauden, mutta kruunu peruutti sen vuonna 1683. Säterivapaudella tarkoitetaan sitä, ettei aatelisherran tarvinnut kruunulle suorittaa ratsupalvelusta sen talon puolesta, jossa hän itse asui ja jota sanottiin säteritilaksi. Vähän myöhemmin kreivi Hornille myönnetty säterivapaus ja Yyterin tilat yhdistettiin yhdeksi säteriratsutilaksi. Kaikki kolme Yyterin tilaa oli yhtenä rusthollina. Koko Yyterin kylä kuului nyt yhteen koko Yyterinniemen käsittävään uuteen Yyterin säteriratsutilaan, jonka haltija oli eversti Rehbinder kuolemaansa saakka eli vuoteen 1705.

Olof Nort teki vuonna 1689 ensimmäisen ns. verollemaksukartan, jotta saataisiin selville uuden tilan veronmaksukyky, ja siihen karttaan oli merkitty Yyterin säteriratsutilasta myös, paljonko eri saaret tuottivat rehua, mm. Mattmors-löten (nykyinen Kaunismäki) kuudelle vasikalle, Vasikka-löten (nykyinen Mäntyluoto) neljälle vasikalle, Minde-löten (nykyinen Uniluoto) neljälle lampaalle sekä Kalv-löten (nykyinen Karhuluoto) kahdelle vasikalle. Kartasta ilmenee, että koko Yyterin asutus oli siihen aikaan keskittynyt nykyisen kartanonmäen paikkeille. Yyterin kylän asukkaat joutuivat myös ottamaan osaa Suur-Ulvilan seurakunnan rakennustöihin, sillä Suur-Ulvilan kirkonkokouksessa 27.3.1656 määrättiin Yyterin, Kokemäensaaren ja Kuuminaisten kylät rakentamaan ruoka-aitta pappilalle.

Vuonna 1705 tuli Yyterin säteriratsutilan haltijaksi eversti Rehbinderin vävy, eversti Gustav Eneskiöld, jolla tila oli hänen kuolemaansa vuonna 1715 asti. Eversti Gustav Eneskiöld omisti myös Kellahden verorustitilan ja hänen perhehautansa oli Porin vanhan kirkon alla. Hänen leskensä vapaaherratar Hildegard Rehbinder oli tilan haltijana vuoteen 1725. Vapaaherratar Rehbinder oli merkittävä henkilö Porin korkeimmissa seurapiireissä. Hänellä oli varattuna ensimmäinen kunniapaikka Porin vanhassa kirkossa, jossa oli hänen lahjoittamansa hopeinen krusifiksi.

Seuraavaksi vuonna 1725 tilan osti everstinna Rehbinderiltä 2 900 kupaririksitaalerilla kauppias Kustaa Juhonpoika Arctelius, josta on käytetty myös nimeä Kyösti Juhonpoika. Hän itse ei koskaan käyttänyt Arctelius-sukunimeään. Testamentissaan, jossa hän antoi jäljellä olevan omaisuutensa viisivuotiaalle pojalleen Taavetille ja hänen nuoremmalle sisarelleen, Arctelius tunnustaa, ettei hän osannut lukea eikä kirjoittaa. Kauppias Arctelius oli tiettävästi vuonna 1711 Porin varakkaimpia kauppiaita ja hänen kuoltuaan 22.12.1738 hänen leskensä Helena Andersdotter meni uusiin naimisiin kauppias Mikael Sallgrénin kanssa, josta tuli nyt Yyterin säteriratsutilan haltija yhdessä Arcteliuksen perillisten kanssa vuoteen 1755.

Yyterin torppia

Kun Yyterin säteriratsutila laajensi maanviljelyksiään, alkoi vuonna 1750 torppien perustaminen, jotta saatiin halpaa työvoimaa. Porin kirkonkirjoissa mainittiin vuonna 1763 ensimmäisen kerran Yyterin torpat: Randala, Kankaanpää, Stor-Kulmala, Lähteenkorva, Riitasarka, Småskier (oli entinen saari Mooskeri), Anttila, Loohamn (oli entinen satamapaikka), Sandavala eli Sandala, Brunsvik (oli vanha lahdenpoukama). Vuonna 1769 mainitaan torppia kolme lisää: Langåra (oli entinen saari), Skärdudd eli Luodonpää, Huhtala. Vuonna 1803 tuli lisää kaksi torppaa: Jongtu ja Järva. Vuonna 1816 mainitaan lisää kolme torppaa: Uparå-Skärdal, Lill-Kulmala ja Mäntyluoto. Vuonna 1829 oli lisäksi taas kolme torppaa: Mettälä, Trollåra-Stenback ja Dahl. Vuonna 1858 mainitaan lisäksi neljä torppaa: Östergårs-Joppila, Nygård, Vestergård ja Heikkilä. Vuonna 1872 oli lisää kaksi torppaa: Havento ja Keri (jotka sijaitsivat samannimisten "järvien" rannoilla). Näiden lisäksi oli kalastajatorppia: Munakari, Herrainpäivät ja Slutbäck.

Yyterin ensimmäisiä torppareita

Ensimmäiset torpat ja niitä hallinneet torpparit:

• Randala, torpparina Henrik Mattsson
• Kankaanpää, Johan Thomasson
• Stor-Kulmala, Johan Johansson
• Lähteenkorva, Johan Jakobson
• Riitasarka, Erick Thomasson (torppa sai nimensä siitä, kun Yyterin ja Kokemäensaaren talonpojat riitelivät siitä vuosikymmeniä aina 1600-luvulle asti)
• Småskier, Gustaf Mattsson
• Anttila, Johan Johansson
• Loohamn, Anders Mårtensson
• Sandavanda eli Sandala, Johan Aimonsson
• Brunsvik, Erick Carlsson
• Langåra, Thomas Mickelsson ja Johan Andersson
• Skärsudd, Mick Vilolund
• Huhtala, Henrick Faibfson (torppa sai nimensä siitä, kun paikalla oli aiemmin poltettu kaskea)
• Jongtu, Erick Fager
• Järva, Mikael Andersson
• Uparå-Skärdahl, Gustaf Granström
• Lill-Kulmala, Johan Andersson
• Mäntyluoto, Carl Frimodig (eli Slutbäck-suvun kantaisä tällä seudulla, torppa siirrettiin Uniluotoon satamarakennuksen alkaessa)
• Mettälä, Johan Öhman
• Trollåra-Stenback, And. Öhman
• Dahl, Johan Johansson
• Östergårs-Joppila, Job Andersson
• Nygård, Zakarias Stolt
• Vestergård, Herman Indren
• Heikkilä, Johan Johansson
• Haventö, Gustaf Jeremias Rikström
• Keri, Johan Zakarias Andersson
• Kalastajatorppa Karhuluodossa oli Slutbäck, Johan Carlsson (Slutbäck).

Soturit ja ylhäiset tilanomistajina

Yyterin tila tuli uudelleen Eneskiöld-suvun haltuun ja vuonna 1756 tuli sukuun kuuluva Lyttylän herra, majuri Berndt Johan Eneskiöld Yyterin säteriratsutilan haltijaksi. Kahden vuoden päästä tila joutui hänen ensimmäisen vaimonsa sisaren Maria Elisabetin puolisolle, teol.tri, rovasti Mikael Lebellille, joka isännöi Yyterin rusthollia kuolemaansa asti 15.7.1786. Rovasti Lebell omisti myös Savon tilan Kokemäensaaren kylässä (seutu nykyisin tutumpi nimillä Kyläsaari-Reikko-Ulasoori) ja hän oli hyvin vaikutusvaltainen mahtimies Porin seudulla sekä sitä paitsi Suur-Ulvilan seurakunnan kirkkoherra. Vuonna 1786 tilan haltijaksi tuli hänen vävynsä kapteeni Johan Petter Blum (synt. 5.7.1733). Kapteeni Blum osti tämän Yyterin säteriratsutilan vuonna 1791 perintöverotilaksi. Tämän kapteeni Blumin poika Mikael Adolf Blum mainitaan J. L. Runebergin Kuormarenki-runossa - "nuori Blume vänrikki" - ja hän tuli kuuluisaksi Suomen sodassa vuosina 1808-1809. Hän oli syntynyt vuonna 1785, taisteli ensin vänrikkinä ja sitten luutnanttina mm. Siikajoella, Lapualla ja Juuttaalla kohoten myöhemmin everstiksi ja kuoli 1864 Ruotsissa. Sodassa olivat mukana myös kaksi hänen veljeään, Johan Berndt (synt. 1770) ja Mauno Fredrik (synt. 1779, kaatui Lapualla). Kapteeni Johan Blumen kuoltua Porissa 18.3. 1797 hallitsivat tilaa vuoteen 1802 hänen perillisensä.

Yyterin säteriratsutilan osti vuonna 1802 sukelluskomissaari Isak Fellman ja hänen veljensä rovasti Abraham Fellman isännöiden tilaa vuoteen 1815, jolloin Isak Fellman myi Yyterin ja osti Anolan kartanon vuonna 1816.

Seuraavaksi Yyterin säteriratsutilan omistajaksi tuli vuonna 1815 everstiluutnantti Anders Gyllenbögel. Gyllenbögel (syntynyt 1770 Lempäälässä) oli Porin prikaatin mukana upseerina vuosien 1788-1790 sodassa. Suomen sodan alkaessa vuonna 1808 hän oli kapteeni kunnostautuen mm. Juuttaalla ja hänet ylennettiin majuriksi sekä sodan loputtua everstiluutnantiksi. Hän muutti vuonna 1846 Turkuun, jossa kuoli vuonna 1852. Vuosina 1847-1857 Yyterin säteriratsutilaa isännöi varamaamittari Viktor Ferdinand Gyllenbögel. Kansan muistitiedon mukaan Gyllenbögelien aikana käytettiin tilalla vielä härkiä vetojuhtina.

Talonpoika ja liikemiehet kartanon isäntinä

Vuonna 1857 Yyterin säteriratsutilan, jota nimitettiin jo Yyterin kartanoksi, osti Tuorsniemen lasitehtaan ja kartanon omistaja, apteekkari Frans Wilhelm Palander, joka kuitenkin myi tilan vielä samana vuonna talonpoika Tobias Tobiasson Mattilalle, joka oli syntynyt Noormarkussa. Parisataa vuotta kestänyt aatelisten omistus päättyi talonpojan tultua Yyterin kartanon uudeksi isännäksi.

Tobias Mattila-Yyterin kuoltua vuonna 1872 hoiti kartanoa hänen leskensä Markareta Mattila-Yyteri vuoteen 1899, jolloin nuorimman tyttären puoliso Pietniemen Vanhankartanon omistaja Simon Nikolai Vanhakartano tuli isännäksi lunastamalla muiden sisarusten osuudet. Simon Nikolai Vanhakartano myi alueesta suuren osan mm. valtiolle rautatietä ja asemia varten, A. Ahlströmille teollisuuskäyttöön ja Porin kaupungille mm. satamaa varten. Mainittakoon, että tuohon aikaan Yyterin kartanon seppänä toimi Johan Blomgren (synt. 1841, kuoli 1925, kotoisin Kalannista, tullut tänne Kivennavalta), joka oli maankuulu terässepäntaidoistaan.

Sitten lääketieteen ja kirurgian tohtori Wilhelm Rosenlew ja fil.maist. Erik Rosenlew ostivat Vanhakartanolta 20.4.1920 Yyterin kartanon ja loput maista 8,2 miljoonan markan kauppahinnalla. Kun 1920-luvulla tuli laki, että torpparit saivat ostaa kotitorppansa omikseen, tuli Yyterinkin torpista itsenäisiä tiloja.

Rosenlewien aika

Yyterin seutu oli Rosenleweille tuttu entuudestaan kesä- ja vapaa-ajanviettopaikkana. Heidän sukunsa oli muiden Porin varakkaimpien liikemiessukujen tavoin rakentanut huviloitaan jo 1800-luvun puolelta asti Yyterinniemelle.

Uusi aikakausi oli alkanut ja tri W. Rosenlew päätti tehdä Yyterin kartanosta ensiluokkaisen mallitilan. Ensimmäiseksi kartanon vanhemmilta osiltaan 1700-luvulla rakennettu, myöhemmin laajennettu ja 1800-luvulla korjattu päärakennus korjattiin arvokkaaseen vanhan aateliskartanon empire-rakennustyyliin. Tulotie kartanolle tehtiin puistokäytäväksi istuttaen sen varrelle lehmuksia. Samalla korjattiin melkein kaikki kartanon talous- ja ulkorakennukset. Talli ja navetat rakennettiin kokonaan uudestaan tiilestä. Navetta kaikkine sen ajan hienouksineen valmistui vuonna 1923 ja siellä oli kytkypaikat 76 eläimelle. Navetan oli suunnitellut arkkitehtitoimisto Frosterus & Gripenberg. Tilanhoitajaksi tuli tarmokas ja eteväksi tunnettu agronomi C. G. Robert Wolff, joka asui itse kartanossa 31.5.1957 kuolemaansa asti. Muutaman vuoden kuluttua Yyterin kartano luettiin jo Suomen kaikkein parhaiten hoidettujen tilojen joukkoon. Sodan jälkeen pika-asutuslain perusteella Yyterin kartano joutui luovuttamaan suuria ja erittäin hyvin hoidettuja pelto- ja metsäalueitaan, jolloin tilan alue pirstoutui.

Oy W. Rosenlew Ab:n toimitusjohtaja Gustav Rosenlew asui kartanossa perheineen kartanon korjausten jälkeen vuodesta 1958. Gustav Rosenlewin isällä Sven-Erik Rosenlewillä oli myös Porinlahden rantamilla huvila "Olhava", joka oli saanut nimensä Sven-Erikin vaimon isän kotipaikan mukaan. Pelloilla viljeltiin viljaa, mutta karja myytiin vuonna 1966. Vaunuvajoissa oli alkanut toimia bitumipaperitehdas. Tallissa toimii ratsastuskoulu vuokralla vielä nykyisinkin Ratsastuskoulu Castello.

Vuoden 1987 syksyllä Yyterin kartano ja sen maat tulivat myyntiin. Ensin oli myyjänä Oy W. Rosenlew Ab ja sitten Kemira Pigments fuusion jälkeen vuosien 1987 ja 1988 vaihteessa.

Nykyinen yksityisomistuksen aika

Yyterin kartano myytiin yksityiseen omistukseen ja sen osti ensin raumalainen yrittäjä P. Leino, mutta hän ei onnistunut kartanon pidossa, vaan velkaantui suoritustilaan. Kartano joutui roskapankki Arsenalille, joka keväällä 1996 myi täysin hoitamatta jätetyn kartanoalueen rakennuksineen ja Yyterin kartanon isännäksi tuli porilainen lentoperämies Ville Majasaari. Entisen kartanon metsäalueet olivat siirtyneet pääosin UPM-Kymmenen omistukseen ja aiemmin Kemira Oy:n omistukseen oli mennyt yli 100 ha vanhoja kartanon maita.

Kartanomiljöö, jonka Ville Majasaari osti, muodostuu kahdesta eri tilasta, "Yyterinpaja" ja "Kartano-Yyteri". Ensin mainitussa on 4,5 ha maata, vanhat navetta ja tallirakennukset sekä muonamiesten asuinrakennus. Jälkimmäiseen kuuluu mm. päärakennus siipirakennuksineen sekä 2,7 ha maata.

Vanhat huvilat

Yyterinniemelle Porinlahden rantamille 1800-luvulla rakensivat Porin monet silloiset varakkaat kauppiaat ja liikemiehet huvilansa. Sinne rakennettiin mm. 1880-luvun alussa apteekkari J.F. Nevanderin "Honkala" (myöhemmin Ahlströmin omistuksessa) ja jo vuonna 1878 kauppaneuvos Fredrik Wilhelm Rosenlewin huvila "Grankulla".

Osin jo huonokuntoiset mutta historiallisesti arvokkaat vanhat huvilat, jotka sijaitsevat Yyterinniemellä Yyterin kartanon vanhoilla mailla Pihlavassa, ovat osa valtakunnallisestikin merkittävää Pihlavan teollisuusympäristöä ja huvila-aluetta. Kun Porin kaupunki ei käyttänyt etuosto-oikeuttaan vanhojen arvokiinteistöjen kaupassa, Kemira Pigments myi lokakuussa 2007 Yyterin kartanon omistajalle, kiinteistösijoittaja Ville Majasaarelle omistamansa alueen huviloineen. Kauppaan sisältyvät Yyterin kylässä Kemiran tehdasalueen ja Kaunismäen välisellä alueella sijaitsevat huvilat:

• Rauhanlinna, rakennettu ennen vuotta 1861
• Metsola, rakennettu vuonna 1901
• Illois (tai Ilois), jonka rakensi kauppias Karl Borg ja veljensä Fredrik Borg 1859
• Nissebo
• Mellin, rakennettu 1916-1921
• Olhava, jonka rakensi Sven-Erik Rosenlew vuonna 1911
• Linnais, josta päärakennus ei ole säilynyt, tilalla 100 vuotta vanha pienempi rakennus.

Tämä jo muinoin Yyterin kartanon omistama alue huviloineen on siis palannut vanhalle paikalleen Yyterin kartanon maa-alueeksi.

Lähde

• Porin kaupungin historia, painettu 1899
• Sukukirja "Esi-isänä ruotusotilas"
• Satakunnan Kansa/30.10.2007 ja vanhat artikkelit